Tärkeimmäksi sosiaaliseksi kysymykseksi turpeen poltosta luopumisessa muodostuu turvetuottajien hyvinvoinnin ja talouden turvaaminen muuttuvassa tilanteessa. Valtion on huomioitava ja kompensoitava turpeen parissa työskentelevien koneyrittäjien mahdolliset taloudelliset menetykset tuotannon loppuessa. Vastaavasti korvaavia työpaikkoja tarvitaan erityisesti turpeesta eläville seuduille.
Talouden tasapainottamisessa naisten ja lasten aseman horjuttamisen sijaan, olisi hyvä tarkastella vaihtoehtoisia säästökohteita (veronkorotukset vs. irtisanomiset ym.) rinnakkain ja sekä odottaa kuntien tukipaketteja koronakevään osalta.
Esitämme, että Satakuntaliitossa laaditaan suunnitelma maakunnan turpeenkäytön hallitusta alasajosta, selvitetään sille vaihtoehtoiset rahoitusmallit ja otetaan suunnitelma osaksi maakunnan ilmasto- ja energiastrategiaa.
Porista aivan itärajalle, Parikkalaan ulottuvan Suomen kehäradan suunnitelmaan (SK 15.4. ja 17.4.) pitää reagoida myönteisesti ja viipymättä. Radasta on runsaasti etua myös muille alueille kuin Satakunnalle, mikä suuntaa löytämään oikeat yhteistyötahot. Rata kulkee viiden maakuntaliiton alueella ja nämä olisivat luontaiset kumppanit.
Jos ihmiskunta aikoo selättää pandemiat ja uhkaavan ilmastokatastrofin, tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä, kulttuurieroista huolimatta.
Huomaamme yhtäkkiä, että elämä itsessään on tärkeää, ja sairaanhoitomme tason ja kyvyn ylläpitämiseksi me jokainen joudumme nyt tekemään uhrauksia. Meillä on tässä uudessa viruksessa yhteinen vihollinen, ja puolustamme yhteiskuntamme toimintakykyä. Ei tarvittukaan sotaa, jotta ymmärsimme yhteistyön merkityksen. Yhteisesti toimimalla me selviämme parhaiten tästäkin. Välttäkäämme populistisia heittoja, valeuutisia ja vihapuheita, noudattakaamme ohjeita, ja antakaamme viranomaisille ja asiantuntijoille työrauha tässä vaikeassa tilanteessa.
Olemme muodostaneet kulutuksesta eräänlaisen kulttuurin jonka avulla haetaan hetkellistä tyydytystä ja hyväksyntää. Siitä on tulossa tai paremmin sanottuna on jo tullut uudenlainen elämänmuoto.
On arvovalinta, jäämmekö Satakunnassa ihmettelemään, kun ilmastokriisiä torjutaan muualla. Vai asetummeko eturintamassa turvaamaan tulevien sukupolvien Suomea ja maailmaa?