Meidän tulisi puhua enemmän siitä, miten eriarvoisessa asemassa työikäiset ovat riippuen siitä, ovatko he työsuhteessa vai eivät. Työsuhteessa olevilla on käytettävissään työterveyshuolto, joka on useimmiten toimiva palvelu. Työttömänä työnhakijana olevan henkilön hyvinvointi, terveys ja työkyky ovat aivan yhtä tärkeitä, kun työsuhteessa olevan.
Moniammatillinen yhteistyö siellä, missä lapset ja nuoret jo valmiiksi ovat, varmistaa sen, että apu on lähellä, kun sitä tarvitaan. Mitä vahvemmin sote-palvelut ovat osana kouluyhteisön arkea, sitä ripeämmin voimme auttaa lapsia, nuoria ja heidän perheitään. Tutut kasvot koulun käytävällä lisäävät luottamusta ja helpottavat avun hakemista – olipa kyse sitten mielenterveydestä, tapaturmasta välitunnilla tai hammastarkastuksesta.
Miksi siis aluevaltuustoon kannattaisi äänestää myös muita kuin sote-alan ammattilaisia? Esimerkiksi siksi, että edessä on organisaatiouudistuksia, strategisia uudistuksia ja erinäisten tieto- ja käyttöjärjestelmien uudistuksia ja näihin on paljon osaamista tarjolla myös sote-alan ulkopuolelta. Jokaisen palveluja jatkossakin käyttävän etu on monialaista osaamista edustava aluevaltuusto.
Mitä tulee julkisen puolen tehottomuuteen, ei kyseessä ole mikään luonnonlaki, eikä ongelma ole minusta ylisuuri hallinto (hallintoakin tarvitaan!), vaan tehottomat toimintatavat. Liian usein yritetään muuttaa toimintamalleja, jolloin alkuun on väistämättä uuden opettelemista, ”kitkaa” ja muutosvastarintaa, minkä sietäminen muutoksen hintana on perusteltua vasta, jos uusi toimintatapa on todella aiempaa parempi. Eikä se aina ole, vaikka teoriassa siltä näyttäisi.
Raumalaistenkin tulisi siis asettaa Satakunnan etu oman kaupunkinsa edun edelle. Rauman kohdalla tilanne on kuitenkin tavallista hankalampi. Rauman talousalue kun sijaitsee kahden maakunnan alueella.