Turun ja Tampereen yliopistojen etäpesäkekampukset ovat osoittautuneet jokseenkin hankalasti markkinoitaviksi kokonaisuuksi opiskelijoille ja liian ailahtelevaisiksi työntekijöille. Opetushenkilökunnan saaminen on työlästä, jos toiminnasta puuttuu jatkuvuus: harva alan ammattilainen uskaltaa ankkuroida elämäänsä Poriin tai Raumalle, jos koko verstas voi olla vasaran alla muutaman vuoden kuluttua.
On vaikea keksiä lyhytnäköisempää vaihtoehtoa säästöjen hakemiseksi kuin koulutuksen saavutettavuuden heikentäminen. Valtiovarainministeriö on todennut, että lukukausimaksut voisivat nopeuttaa opintojen aloittamista ja etenemistä. Ajatus on arjesta irrallinen.
Osaajapulasta kärsivässä maakunnassa ei ole varaa menettää yhtäkään korkeakoulutuksen yksikköä tai koulutuspaikkaa. Samasta syystä Satakunnalla ei ole varaa siihen, että asukkaita tai Satakuntaan muuttamista harkitsevia palvelevat laadukkaat varhaiskasvatuksen ja opetuksen palvelut heikkenisivät työvoimapulan vuoksi.
Uudet ja rohkeat maakunnan elinkeinoelämää vauhdittavat hankkeet ja impulssit syntyvät juuri korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa.
Satakunnan vetovoimaisuuden lisäämisessä avainasemassa ovat kiinnostavat korkeakoulut, joilla on mahdollisuus joustaa tutkintojen sisällössä elinkeinoelämän tarpeen mukaan.