Liikkuvilla palveluilla mahdollistetaan kohtaamiset kaikkialla Satakunnassa. Monia palveluja myös toivotaan digitaalisina. Etäpalvelut eivät ole perinteisten fyysisten kohtaamisten korvaajia, vaan paljon toivottu vaihtoehto.
Hyvinvointialueellamme tekeillä olevassa palveluverkkoselvityksessä on tarkasteltu erityisesti terveysasemien, asumispalveluiden sekä vuodeosastojen nykytilannetta ja tulevaisuutta. Sosiaalityö, kuten lastensuojelu, aikuissosiaalityö tai vammaissosiaalityö, ei ole ollut tarkastelussa mukana, mutta sitä ei siitä huolimatta saa unohtaa tästä kokonaisuudesta.
Vallitsevan päätöksentekokulttuurin seurauksena on, että poukkoileva päätöksenteko jatkuu, työskentely vain hankaloituu ja luottamus rapautuu entisestään. Viime kädessä kärsijänä ovat hyvinvointialueen asukkaat.
Puoluevaltuusto on Vihreiden ylin päättävä elin puoluekokousten välillä. Se päättää esimerkiksi periaatteellisista ja ohjelmallisista kannanotoista sekä poliittisista linjauksista puoluekokousten välillä.
Mikään yksityisen sektorin tuottama apukeino – esimerkiksi palvelusetelit tai rekrytointiapu- eivät riitä millään rahamäärällä paikkaamaan tilannetta, jos perusterveydenhuollon toimintakyky menetetään.
Sitomattomat suositukset, vapaaehtoisuus ja löysä, toimijoiden omissa käsissä oleva valvonta eivät todistetusti riitä. On siirryttävä tekojen suosittelusta lopputuloksen arviointiin: kaikissa ketjun vaiheissa on oltava kannattavaa suojella elämää, niin metsätaloudessa kuin muussakin ihmistoiminnassa. Se tehdään paitsi kannustimin, myös sanktioin.
Turun ja Tampereen yliopistojen etäpesäkekampukset ovat osoittautuneet jokseenkin hankalasti markkinoitaviksi kokonaisuuksi opiskelijoille ja liian ailahtelevaisiksi työntekijöille. Opetushenkilökunnan saaminen on työlästä, jos toiminnasta puuttuu jatkuvuus: harva alan ammattilainen uskaltaa ankkuroida elämäänsä Poriin tai Raumalle, jos koko verstas voi olla vasaran alla muutaman vuoden kuluttua.
Jos valtiolla on säästötavoitteista huolimatta rahkeita investoida miljardi satakuntalaiseen infraan, on olemassa myös paremmin tarvetta vastaavia ratkaisuja. URPO-rata yhdistäisi Satakunnan viimein osaksi etelän kasvua.
TV1:n äskettäisessä keskusteluohjelmassa Suomalaisuuden selkäranka puhuttiin mm. sivistyksestä. Esiin nousi ajatus, että kommunikointitaito, kyky olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, on sivistystä.
Kulutustottumuksiamme on pakko muokata. Se tehdään poliittisella ohjauksella, taloudellisilla kannustimilla, arvokasvatuksella ja yhteiskunnallisilla keskusteluilla. Lainsäädännön, verotuksen, tukipolitiikan ja muiden, uudenlaisten rahoitustyökalujen täytyy kannustaa monimuotoisuuden lisäämiseen ja hiilensidontaan.