Kun varhaista tukea leikataan samaan aikaan, kun vaativan hoidon tarve kasvaa, kyseessä on vakava rakenteellinen ongelma palvelujärjestelmämme molemmissa päissä, jokaisessa ikäluokassa.
Säästämme itsemme hengiltä ja se näkyy myös kolmannella sektorilla.
Luontoympäristöjen taloudellisen hyödyn yhteenlaskettu potentiaali pelkästään masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja astman lääkehoidon osalta on Luken arvion mukaan Suomessa vuosittain 139,4 M€ ‒ 290,8 M€, riippuen menetettyjen elinvuosien arvon määrityksestä. Kokonaisuudessaan luontoympäristöjen terveystaloudellinen arvo on Suomessa jopa 2,5 miljardia euroa vuodessa.
Suurin kiitos kuuluu henkilöstölle, joka on käytännössä kantanut meidät läpi tämän poikkeuksellisen vaikean vuoden.
Mutta samalla on sanottava suoraan: jos jatkuva sopeuttaminen jää ainoaksi vastaukseksi hyvinvointialueen ongelmiin, emme koskaan pääse pois kriisin kierteestä.
Onnistuessaan oppilashuolto tukee lasta, perhettä ja usein myös koulun oppilasryhmää eli luokkaa. Toimiva oppilashuolto ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii osaavaa henkilökuntaa, taloudellista panostusta ja yhteistyötä. Jokaisen lapsen pitää päästä matalallakynnyksellä esimerkiksi terveydenhoitajalle, koulukuraattorille ja koulupsykologille.
Iso osa nuorten tekemistä rikoksista kasaantuu pienelle ryhmälle nuoria, joita emme ole onnistuneet tukemaan riittävästi.