Kulutustottumuksiamme on pakko muokata. Se tehdään poliittisella ohjauksella, taloudellisilla kannustimilla, arvokasvatuksella ja yhteiskunnallisilla keskusteluilla. Lainsäädännön, verotuksen, tukipolitiikan ja muiden, uudenlaisten rahoitustyökalujen täytyy kannustaa monimuotoisuuden lisäämiseen ja hiilensidontaan.
Ongelmien juurille on mentävä: koululaisten mielenterveystaitoja ja medialukutaitoa on vahvistettava. Neuvoloissa on panostettava enemmän vanhempien mielenterveyden edistämiseen, syy seuraus suhteita on tarkasteltava ja puheeksiottamisen kynnystä on madallettava. Yhteiskunnan tulee rakentaa sellainen pelikenttä, jossa yksilö pystyy omien mielenterveystaitojen avulla rakentamaan itselleen eheän elämän ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Häirinnän tavoitteena on rajoittaa joidenkin osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tällaiselle ei saa antaa jalansijaa.
Lainavetoisuuteen siirtyminen on ollut valtava virhe opiskelijoiden hyvinvoinnin, toimeentulon ja opiskelun houkuttelevuuden kannalta, ja mitä nopeammin tästä suosta saadaan pakitettua pois, sitä parempi. Jos kaikkia koskevan perustulon käyttöönotto tuntuu onnistuneista kokeiluista huolimatta ajatuksena liian radikaalilta, voitaisiinko sillä korvata edes lainavetoinen opintotukihimmeli?