Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut kuulijat,
Satakunnan osavuosikatsauksessa on yksi asia, jota meidän pitäisi pysähtyä tarkastelemaan erityisen vakavasti: lastensuojelutarpeen kasvu.
Osavuosikatsauksen luvut kertovat meille konkreettisesti lastensuojelun tilanteesta Satakunnassa. Asiakkuuteen on tullut aikaisempaa enemmän pikkulapsiperheitä. Perhekuntoutuksen käyttö on lisääntynyt peräti 87 prosenttia. Lastensuojelun asiakasmäärä on kasvanut vuodessa 10,17 prosenttia, lastensuojelulaitoksissa olevien lasten määrä 10,5 prosenttia ja huostassa olevien lasten määrä 3,3 prosenttia.
Nämä eivät ole vain numeroita talousarvion taulukossa. Ne kertovat siitä, että lasten ja perheiden tuen tarve ja lasten suojelemisen tarve on alueellamme kasvanut. Yhtä syytä tälle ei tietenkään voi osavuosikatsauksesta päätellä. Kasvuhan voi liittyä esimerkiksi:
- perheiden ongelmien kasautumiseen ja vaikeutumiseen
- perheiden taloudelliseen epävarmuuteen, mielenterveys- ja päihdehäiriöihin sekä vanhempien jaksamiseen
- siihen, että varhaisempi tuki ei tavoita perheitä riittävän ajoissa
- muiden palvelujen saatavuuden heikkenemiseen
- siihen, että ongelmat tulevat näkyviin vasta siinä vaiheessa, kun lastensuojelun kynnys ylittyy
- tai myös siihen, että palvelujärjestelmä tunnistaa ja ilmoittaa huolen aiempaa paremmin, mikä sinänsä on postiviinen asia, mutta työn tulisi olla varhaisessa tuessa. Tai todennäköisimmin kaikkien näiden yhteisvaikutuksiin. Tämä kertoo siitä, että yhteiskunnan turvaverkko ei toimi.
Nyt meidän tuleekin tässä kohtaa pysähtyä miettimään, mihin tämä kehitys voi johtaa, jos emme pysty ehkäisemään perheiden vaikeuksien kasautumista. Välittömät säästöt eivät näytä meille sitä laskua, joka voi syntyä myöhemmin korjaavien ja raskaampien palvelujen tarpeen kasvaessa.
Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun alamme käsitellä tulevaa talousarviota. Samaan aikaan sosiaalihuolto- ja lastensuojelulainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa varhaista tukea ja sosiaalihuollon roolia. Samalla sosiaalihuoltoon kohdistuu kuitenkin merkittäviä säästöpaineita.
Tässä on selvä ristiriita.
Varhaista tukea ei voida vahvistaa, jos samaan aikaan heikennetään sen resursseja.
Varhaisen tuen tavoite ei itsessään ole uusi. Se on ollut sosiaalihuollon uudistamisen keskeinen tavoite jo pitkään. Nyt pitäisi löytää myös ne keinot.
Jos keinot puuttuvat, vaarana on, että palvelujärjestelmässä syntyy juuri se, mitä pitäisi kaikin keinoin ehkäistä: lapsi ja perhe pääsevät avun piiriin vasta siinä vaiheessa, kun apu on raskaampaa ja kalliimpaa.
Jos haluamme Satakunnassa kääntää suuntaa siihen, että perheet saavat apua ennen vaikeuksien kasautumista, sosiaalihuollon pitää olla riittävästi resursoitu. Sosiaalihuollon pitäisi pystyä olemaan mukana jo silloin, kun näkyvissä ovat ne heikot signaalit siitä, että tukea tarvitaan, eikä vasta silloin, kun tilanne on jo kriisiytynyt.
Samalla meidän on turvattava lastensuojelun resurssit, sillä nämä luvut kertovat, että vakavaa tuen tarvetta on jo nyt. Meidän pitää siis pystyä tekemään kaksi asiaa yhtä aikaa: vahvistamaan varhaista tukea ja turvaamaan riittävä tuki lapsille ja perheille, joiden tilanne on jo vakava.
Lasten suojeleminen on meidän yhteinen tehtävämme. Pidetään huolta siitä, että meillä on myös resurssit tehdä se ja tieto, jonka perusteella voimme siitä vastuullisesti päättää.
Ymmärrän hyvin että Satakunnan rahoituksen tuleva kehitys on valtakunnan heikoimpien joukossa, mutta niin ovat meidät lapsetkin jotka tarvitsevat suojelua