Missä palvelua saa ja kuinka ripeästi – ne lienevät kysymykset, joita hyvinvointialueen asukas miettii apua tarvitessaan. Nämä kysymykset mielessään tuhannet satakuntalaiset myös äänestivät aluevaaleissa tammikuussa 2021.
Näistä asioista eivät kuitenkaan vaaleilla valitut päättäjät käytännössä pääse päättämään.
Ylintä päätöksentekovaltaa tulisi käyttää aluevaltuustossa, jonne satakuntalaiset ovat valtuutettunsa äänestäneet. Tämä joukko kokoontuikin tiistaina seminaariin kuulemaan palvelutarpeiden nykytilaa. Johtavilta viranhaltijoilta kysyttiin useaan otteeseen, millaisia suunnitelmia palveluverkon mahdollisen tiivistämisen suhteen on. Suunnitelmista ei tälle joukolle kerrottu, vaan niistä saimme lukea seuraavana päivänä mediasta.
Valta on hallintosäännön turvin keskitetty johtaville viranhaltijoille ja aluehallitukselle, myös palveluverkkoon liittyen. Jokaista satakuntalaista koskettavaan palveluverkkoon ja sen kehittämiseen liittyvä päätöksenteko on pienen joukon, aluehallituksen käsissä. Nykyisen hallintosäännön mukaan valtuusto päättää palveluverkkoon liittyen vain strategiasta ja talousarviosta. Toisin on päätetty esimerkiksi naapurissa Pirkanmaalla, jossa valtuusto pääsee vaikuttamaan palveluverkkoon.
Viime syksyä leimasi hyvinvointialueen strategiaprosessi. Lukemattomia kertoja valtuustolle vakuutettiin, että hyvinvointialueen strategia on “rullaava” ja siihen palataan heti keväällä. Näin ei ole tapahtunut. Samoin hallintosääntö hyväksyttiin kiireiseen aikatauluun vedoten kuorrutettuna lupauksilla, että sitä tarkastellaan muun muassa lautakuntien päätösvallan osalta pikimmiten uudelleen. Näin ei myöskään ole tapahtunut.
On selvää, että palveluverkko ja talousarvio ovat toisiinsa täysin sidoksissa, etenkin tilanteessa, jossa alijäämää on pikaisesti ryhdyttävä kuromaan umpeen. On käsittämätöntä, että näitä kokonaisuuksia ei rinnakkain tuoda hyvinvointialueen ylimmälle päättävälle elimelle käsiteltäväksi.
Aluehallitus voisi, jos vain tahtoisi, tuoda nämä toimintaa ohjaavat asiakirjat uuteen käsittelyyn ja ryhtyä sitä kautta tervehdyttämään hyvinvointialueen päätöksentekokulttuuria. Aluevaltuuston puheenjohtajisto voisi, jos vain tahtoisi, pontevasti puolustaa satakuntalaisen äänestäjän tahdon toteutumista johtamansa valtuuston vahvistamiseksi. Näin ei ole tapahtunut.
Vallitsevan päätöksentekokulttuurin seurauksena on, että poukkoileva päätöksenteko jatkuu, työskentely vain hankaloituu ja luottamus rapautuu entisestään. Viime kädessä kärsijänä ovat hyvinvointialueen asukkaat.
Satakunnan vihreä aluevaltuustoryhmä
Laura Pullinen, Irmeli Elomaa, Kaarina Ranne, Tami Sirén, Minka Leino-Holm