Juuri kun yhteisvalinnat on tehty ja jännitetään uuden opiskelupaikan saantia. Nuorilta ja heidän vanhemmiltaan vedettiin kevyesti matto pois jalkojen alta ja juuri kun tulevaisuuden uskoon oli tunnelin päähän saatu valoa näkyviin kurjien koronavuosien jälkeen. Auvoinen oppivelvollisuus ja maksuttomuus muuttuikin yhdessä hetkessä osamaksuttomuudeksi. Maksuttomuus on oppivelvollisilla vain sen vuoden loppuun kuin nuori täyttää 18 vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppimateriaalit ja työvälineet voivat tulla maksullisiksi kesken opintoja. Toteutuessaan tämä saattaa lisätä opintojen keskeyttämisriskiä, syrjäytymistä ja muuta pahoinvointia.
Käytännössä tämä uusi leikkaus myös rajaa opiskelijoille mahdollisuuden opiskella vain yhden tutkinnon. Uusi yhden opiskelupaikan sääntö ei estä vaihtamasta opiskelualaa. Aiemman opiskelupaikan vain menettää, jos tulee valituksi toisen alan tutkintoon. Hyvä kysymys onkin, että lisääkö tämä opintoalan vaihtoja kesken opintojen vai pakottaako tämä opiskelemaan loppuun jo valitun opintoalan, vaikka valinta ja opiskelupaikka eivät olisikaan mieleisiä?
Nuorten uravalintoihin kohdistetaan kovia paineita näillä koulutuspoliittisilla päätöksillä. Nuorille välitetään viestiä, että nyt tehdyt päätökset ovat uravalintojen näkökulmasta peruuttamattomia. Todellisuudessa työelämässä vaaditaan yhä laajempaa ja monipuolista osaamista. Tällainen ristiriitainen viestintä ja odotukset nuorten itseohjautuvuudesta lisäävät entisestään paineita kotijoukoille ja oppilaitosten opiskelijahuollolle tukea nuorta valinnoissaan ja urapolun ensi askeleissa. Lisäksi se tuo paineita saattaa nuori työelämään tai ohjata jatko-opintoihin. Huoli opiskeluvalintojen merkityksestä elämänpolkuun on ymmärrettävä, vaikka näin ei pitäisi olla.
Teija Österlund
Amisope, opinto- ja uraohjaaja sekä valmistuva erityisopettaja