Ympäristön ja yhteiskunnan kannalta soiden hiilinielut tulisi säilyttää ja ojitettuja turvemaita ennallistaa, samoin kuin hakkuut olisi hyvä pitää maltillisina, jotta metsäsektori toimisi nettonieluna. On kuitenkin väärin tehdä näitä asioita maanomistajien kustannuksella. Hiilinielujen kasvattaminen on yhteiskunnalle arvokas palvelu. Maanomistajan tulee saada siitä kunnollinen korvaus.
Tärkeimmäksi sosiaaliseksi kysymykseksi turpeen poltosta luopumisessa muodostuu turvetuottajien hyvinvoinnin ja talouden turvaaminen muuttuvassa tilanteessa. Valtion on huomioitava ja kompensoitava turpeen parissa työskentelevien koneyrittäjien mahdolliset taloudelliset menetykset tuotannon loppuessa. Vastaavasti korvaavia työpaikkoja tarvitaan erityisesti turpeesta eläville seuduille.
Esitämme, että Satakuntaliitossa laaditaan suunnitelma maakunnan turpeenkäytön hallitusta alasajosta, selvitetään sille vaihtoehtoiset rahoitusmallit ja otetaan suunnitelma osaksi maakunnan ilmasto- ja energiastrategiaa.