Enemmistö suomalaisista (61 %) ei usko saavansa ikääntyneenä riittävää hoitoa. Kaikilla – kuten esimerkiksi tämän kirjoittajalla – ei ole lapsia eikä muita läheisiä, ja vaikka monilla onkin, niin nämä omaiset voivat olla työelämänsä aktiivisimmassa vaiheessa tai vaikkapa asua kaukana ikääntyneistä vanhemmistansa.
Onnistuessaan oppilashuolto tukee lasta, perhettä ja usein myös koulun oppilasryhmää eli luokkaa. Toimiva oppilashuolto ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii osaavaa henkilökuntaa, taloudellista panostusta ja yhteistyötä. Jokaisen lapsen pitää päästä matalallakynnyksellä esimerkiksi terveydenhoitajalle, koulukuraattorille ja koulupsykologille.
Nyt kun ympärivuorokautisia asumispalveluja on Satakunnassa supistettu kovalla kädellä, tarjotaan ratkaisuksi kotihoitoa, joka on käytännössä kaventunut rutiininomaiseksi asioiden hoitamiseksi mm. kotihoitajien työn tiukan aikataulutuksen vuoksi. Ja tälle vuodelle aluevaltuustolle esitetyn suunnitelman mukaan digitaalista kotihoitoa tarjotaan 26 prosentin osuudella kaikesta kotihoidosta. Rohkenen kysyä, mitä digitaalinen kotihoito käytännössä tarkoittaa? Jotta kotihoito voisi paikata ympärivuorokautisen hoivan vajetta, olisi kotihoidossa paneuduttava muun muassa pitkäaikaissairauksien hoitoon ja kokonaisvaltaisen toimintakyvyn kohentamiseen.
On siis suurta tyhmyyttä heittää biojäte sekajätteen sekaan! Märät biojätteet syövät sekajätteen lämpöarvoa ja märän biojätteen polttaminen on todellista energian ja rahan hukkaamista! Jos poltettava jäte on liian märkää, polttoon joudutaan käyttämään tukipolttoainetta, jotta polttolämpötila saadaan riittävän korkeaksi. Lopulta tämän hölmöilyn maksavat me asukkaat itse.
Tulevaisuuden päätöksenteko hyvinvointialueilla on keskeistä, joten valitaan viisaasti, koska hallinto ei tulevaisuudessakaan hoida haavoja.