Luontokadon pysäyttäminen on ihmiskunnan suurin haaste, johon on tartuttava selvästi aiempaa määrätietoisemmin. Niin YK, EU kuin esimerkiksi suomalaisen elinkeinoelämän edustajatkin jakavat käsityksen siitä, että tositoimiin on ryhdyttävä – jo ihmisen omien taloudellisten järjestelmienkin vuoksi.
Joulukuussa YK:n Montrealin luontokokouksessa Suomi ja lähes 200 muuta maata hyväksyivät tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Edellinen määräaika umpeutui ilman toivottua tulosta. Nyt asia on aiempaakin kiireellisempi ja konkreettisempi.
Monimuotoinen luonto kestää paremmin esimerkiksi ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta johtuvat ääri-ilmiöt.
Suomessa suurin yksittäinen monimuotoisuutta uhkaava tekijä on lahopuun vähäisyys. Kun luonnontilaisessa eteläsuomalaisessa havumetsässä olisi arviolta 50–120 kuutiota lahopuuta hehtaarilla, talousmetsissä määrä jää alle neljään kuutioon.
Metsänomistajat ovat kautta aikojen suojelleet eläviä puita ja siivonneet kuolleet puut pois metsistään. Pienet ja hiljaiset erilaisista lahopuista riippuvaiset eliöt ovat jääneet huomaamatta – ja yhä nykyäänkin unohtuvat monilta.
Metsäammattilaisten yhdessä muotoilemien hyvän metsänhoidon suositusten mukaan lahopuun määrää on lisättävä, mutta käytännössä esimerkiksi sertifioinnin edellyttämiksi säästöpuiksi jätetään hakkuissa nuoria puita, joiden matka arvokkaaksi lahopuuksi vie vähintäänkin vuosikymmeniä.
Suositus on selväsanainen: ”Toimenpiteet on suositeltavaa suunnitella ja toteuttaa niin, että monimuotoisuudelle tärkeät kohteet ja rakennepiirteet, kuten järeä lahopuusto, säilyvät tai niiden määrä kasvaa.”
Sitomattomat suositukset ja vapaaehtoisuus eivät näytä riittävän luontokadon torjunnassa. Tarvitaan toimia – ja toimista pitäytymistä. Niitä kohuttu EU:n ennallistamisasetus vaatii eri luontotyypeillä.
Elämän suojeleminen saattaa maksaa tai estää luonnon muuttamisen rahaksi. Toisaalta siitä on myös rahassa mitattavia hyötyjä ekosysteemipalveluiden muodossa. Puhdas, monimuotoinen luonto tuottaa meille muun muassa vettä, ruokakasvien pölytystä ja terveyshyötyjä.
Koska kaikki eivät halua suojella elämää vain eettisin perustein, tarvitaan kannustimia ja pakkoakin. Sitran helmikuinen talouden ja yhteiskunnan vaikuttajien kannanotto muistuttaa, että luontopääoma hupenee, koska kulutamme luontoa nopeammin kuin se uusiutuu.
Kulutustottumuksiamme on pakko muokata. Se tehdään poliittisella ohjauksella, taloudellisilla kannustimilla, arvokasvatuksella ja yhteiskunnallisilla keskusteluilla. Lainsäädännön, verotuksen, tukipolitiikan ja muiden, uudenlaisten rahoitustyökalujen täytyy kannustaa monimuotoisuuden lisäämiseen ja hiilensidontaan.
Kuten Sitran muistio summaa, edes talousjärjestelmämme ei kestä luonnon monimuotoisuuden tuhoa. On aika toimia sen pelastamiseksi.
Reetta Hulmi
maatalous- ja metsätieteiden maisteri, eduskuntavaaliehdokas
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansassa 11.3.