Valtiovarainministerin esitys 100 miljoonan euron lisäleikkauksista sosiaali- ja terveysjärjestöiltä ylittää epäinhimillisyydessään käsityskyvyn. Yhdessä aiemmin päätettyjen leikkausten kanssa rahoituksesta oltaisiin viemässä yli 60 prosenttia vain yhden hallituskauden aikana. Kyse ei ole enää sopeuttamisesta – kyse on järjestelmällisestä järjestökentän alasajosta.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt eivät ole vähäisiä tekijöitä hyvinvointialueilla. Ne ovat osa arjen tärkeää turvaverkkoa, jota ilman moni jää yksin. Järjestöissä tuetaan perheitä, pidetään ikäihmisiä toimintakykyisinä, tuetaan päihdesairaudesta selviämistä, ehkäistään mielenterveysongelmien syvenemistä ja autetaan pitkäaikaissairaita arjessa. Nämä ihmiset ja heidän tarpeensa eivät katoa, vaikka tuki katoaisi.
Satakunnan hyvinvointialueella eletään jatkuvan sopeuttamisen todellisuutta. Budjetit kiristyvät, palvelutarve kasvaa ja henkilöstö on kovilla. Tällaisessa tilanteessa järjestöjen työ ei ole toissijaista, se on välttämättömyys. Järjestöt toimivat usein siellä, missä julkinen palvelu ei ehdi, ei yllä tai ei riitä. Ne ovat läsnä ihmisten arjessa, usein oikeaan aikaan ja juuri oikealla tavalla. Tämä tekee järjestöjen työstä paitsi vaikuttavaa, myös kustannustehokasta.
Järjestöjen työ vaikuttaa arjessa monin tavoin. Se näkyy kohtaamispaikoissa, vertaisryhmissä, puhelin- ja verkkoauttamisen muodoissa – matalana kynnyksenä, jonka yli mennä silloin kun mikään muu ei kanna. Hallituksen aiempien sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:aan kohdituneiden leikkausten vuoksi muun muassa Porissa toimivan kohtaamispaikka Lissu Social Clubin rahoitus on päättymässä.
Etenkin järjestöjen työ tulee tuntuvaksi, jos se ajetaan alas. Se tarkoittaa yksinäisyyttä, kriisejä, turvattomuutta ja hätähuutoja, jotka kuullaan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Tämä on kehitys, joka yhteiskunta meidän tulisi katkaista, ei vauhdittaa.
Samaan aikaan kun järjestöiltä viedään resurssit, ohjataan ihmisiä nimenomaan niiden piiriin, koska julkinen palvelujärjestelmä ei yksin riitä. Ristiriita on hyvinvointivaltiolle häpeällinen. Ei voi olla niin, että yhteiskunta nojaa järjestöihin, mutta evää niiltä kyvyn toimia.
Palveluiden kokonaisuudessa järjestöt eivät ole irrallinen lisä, vaan keskeinen osa palvelujärjestelmää, etenkin ennaltaehkäisevässä työssä. Ilman tätä tukea paine kasvaa siellä, missä kantokyky on jo kovilla. Ennaltaehkäisy maksaa aina vähemmän kuin korjaaminen – sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Meidän tehtävämme niin hyvinvointialueella kuin koko yhteiskunnassakin on turvata palveluiden jatkuvuus ja vaikuttavuus. Siihen ei päästä, jos yksi palvelujärjestelmän tukipilari murretaan. Jos todella halutaan tukea ihmisten hyvinvointia ja julkisen sektorin kantokykyä, on leikkaukset järjestöiltä näiden tavoitteiden vastaisia.
Lisäleikkaukset järjestöiltä merkitsisivät paitsi vaille apua jääviä ihmisiä ja kasvavaa painetta julkiselle sektorille, myös työttömäksi jääviä ammattilaisia, hukkaan heitettyä osaamista ja kehitystyötä sekä murenevaa kansalaisyhteiskuntaa.
Pääministeripuolue kokoomus – nyt on viimeinen hetki osoittaa inhimillisyyttä neuvottelupöydässä. Vielä te voitte pysäyttää Purran junan ja valita ihmiset ja hyvinvointi leikkausten sijaan. Vahva ja turvallinen yhteiskunta ei synny heikoimmilta leikkaamalla, vaan varmistamalla, että tuki on saatavilla silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Laura Pullinen
alue- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.), Satakunnan vihreän aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja