Pohdiskele omaa elämäntilannettasi ja mieti, miten mukavalta ajatukselta tuntuisi tällainen lähitulevaisuus: seuraavat 5–7 vuotta tulet tekemään töitä ilman yhtään pidempää lomajaksoa, elät köyhyysrajalla tai sen alla, täyttelet edistymisestäsi läjän lomakkeita kansaneläkelaitokselle ja lopuksi sinulla on kymmeniä tuhansia euroja lainaa.
Ei maistu? Ei ihme. Mutta tällaista herkkua on tarjolla korkeakouluihin hakeutuville. Puolet opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella vaikka on kesät töissä ja nostaa kymmeniä tuhansia euroja lainaa. Joka kolmannen korkeakouluopiskelijan henkinen hyvinvointi on romuna, ja yleisin syy tähän on riittämätön toimeentulo. Korkeakoulujen naisopiskelijoista 40 prosentilla on masennuksen ja ahdistuksen oireita. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta luulen että pointti 300 tuhannen ihmisen hyvinvoinnin mittavasta ja nopeasta romuttumisesta tuli jo selväksi.
Oikeistohallitukset leikkasivat opintotukea ja muuttivat opiskelujen rahoituksen lainapainotteiseksi, kehuen opintolainaa käytännössä ilmaiseksi rahaksi. Muutoksen myötä opintolainakanta on tuplaantunut viidessä vuodessa samalla, kun opintorahan ostovoimasta on hävinnyt satanen. 12 kuukauden euribor on loikannut vuodessa noin 3,4 prosenttiin, mikä tarkoittaa 30 tuhannen euron lainamäärällä 100 euroa suurempia lyhennyksiä joka kuukausi. Pankit osaavat kertovat, ettei korkojen laukkaaminen ole vaikuttanut opintolainojen kysyntään, ja miksipä olisikaan: vaihtoehtoja ei käytännössä ole.
Vuonna 2005 käyttöön otettu opiskeluajan tiukka rajoitus estää tehokkaasti opintojen aikaisen työssäkäynnin, sillä osa-aikaisia iltatöitä on tarjolla varsin rajatusti. Jaksamisesta puhumattakaan, sillä opintotukeen oikeuttava määrä opiskelua on jo itsessään täysi päivätyö. Opintoja ei voi myöskään keskeyttää vuotta (kahta lukukautta) pidemmäksi ajaksi kassaa kerryttääkseen, koska sitä pidempi poissaolo kuluttaa tutkinnon suorittamisaikaa.
Jos korkeakouluopiskelun houkuttelevuus jatkaa laskemistaan, kynnämme yhä syvemmällä sonnassa varhaiskasvattaja-, hoitaja- ja insinööripulamme kanssa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että vain hyvin toimeentulevien perheiden jälkikasvulla on mahdollisuus lähteä opiskelemaan. Ongelmat ovat jatkuvasti pahenemaan päin eikä tämän mittakaavan rakenteellista osaajapulaa paikata maahanmuuttoa lisäämällä.
SYLin vaatima 100 euron tasonkorotus opintorahaan korjaisi tilanteen väliaikaisesti, mutta pidemmän päälle opiskelujen rahoitusta täytyy kyntää rakenteita myöden. 268 euron opintorahan korvaaminen ja 357 euron asumislisän edes kuta kuinkin samansuuruisella, 600 euron perustulolla vähentäisi lainapainotteisuutta. Sen päälle voi tehdä töitä, sen saa kesältäkin. Sairauden kohdatessa ei tarvitsisi stressata terveytensä lisäksi vielä toimeentulosta. Nykyisen opintorahan ja asumislisän suuruisena se ei kuitenkaan täysin poistaisi tarvetta lainalta tai kesien aikaiselta työnteolta, joten sen luulisi kelpaavan myös keppipolitiikkaa suosivalle kansanosalle. Mutta jos kesätöitä onnistuu saamaan kolmeksi kuukaudeksi (~6 000 €), olisi palkkaa ja perustuloa käytettävissä koko vuodelle jaettuna noin tuhat euroa kuukaudessa. Yhä siis niukasti köyhyysrajan alapuolella, mutta pienemmällä stressillä ja hengissä.
Lainavetoisuuteen siirtyminen on ollut valtava virhe opiskelijoiden hyvinvoinnin, toimeentulon ja opiskelun houkuttelevuuden kannalta, ja mitä nopeammin tästä suosta saadaan pakitettua pois, sitä parempi. Jos kaikkia koskevan perustulon käyttöönotto tuntuu onnistuneista kokeiluista huolimatta ajatuksena liian radikaalilta, voitaisiinko sillä korvata edes lainavetoinen opintotukihimmeli?
Tommi Nummelin
Kirjoittaja on raumalainen eduskuntavaaliehdokas.