Satakunnan hyvinvointialueen vuoden 2026 talousarvion ydin on selvä: talous kiristyy ja arki kentällä kovenee, kun jokainen yksikkö on jo venynyt äärimmilleen. Mutta yhtä selvää on myös se, että päätöksentekommekaan ei ole vielä niin avointa ja läpinäkyvää kuin sen pitäisi olla.
Ennen kuin puhutaan esityksen sisällöstä, on hyvä tarkastella myös itse esitystä. Talousarvioseminaarista monet edeltäjätkin ovat kiitelleet, niin myös me ja tätä tapaa on syytä jatkaa. Siitä huolimatta työtä avoimuuden lisäämiseksi on tehtävä myös suhteessa hyvinvointialueen asukkaisiin ja sidosrymiin.
Tieto on valtaa. Jolla on tieto, sillä lopulta on valta.
Vihreä valtuustoryhmä on nostanut aiemminkin esiin talousarvion rakenteen. Se ei ole rakenteeltaan riittävän selkeä, jotta valtuusto voisi ohjata aidosti toimintaa. Avoimempiin talousarviokirjoihin on kyetty esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Meillä taas useat isot kokonaisuudet ovat niin tiiviisti paketoituja, että ohjausvalta väistämättä heikkenee ja läpinäkyvyys kärsii.
Tämä terveisenä jälleen ensi vuoteen sekä viranhaltijoille että aluehallitukselle.
Ja kun puhutaan miljardiluokan kokonaisuudesta, saavutettavuus ei ole tekninen yksityiskohta, vaan on demokratian toteutumisen perusedellytys.
On selvää, että meillä on paljon tekemistä johtamisjärjestelmän kehittämisessä ja tiedolla johtamisessa.
Tiukilla mennään niin palvelujen arjessa, kuin hallinnossakin. Kun hallinnon resurssit on alimitoitettu suhteessa organisaation kokoon, se näkyy valmistelun kiireessä, virheherkkyydessä ja poliittisen päätöksenteon laatuun heijastuvana poukkoiluna. Samaan aikaan tiedolla johtamisen kokonaisuus on vielä hyvin keskeneräinen.
Meidän on kyettävä korjaamaan tämä. Johtamisjärjestelmän kehittäminen ei ole hallintoa hallinnon vuoksi – se on tapa varmistaa, että jokainen euro käytetään vaikuttavasti ja läpinäkyvästi.
Talousarvio nojaa oletukseen, että palvelurakennetta voidaan keventää nopeasti: siirtää raskaista palveluista kevyempiin, vähentää asumispalveluita, lyhentää laitosjaksoja ja siirtää hoitoa kotiin.
Mutta sama talousarvio kertoo toisaalla selvästi, että
• ikääntyneiden palvelutarve kasvaa
• henkilöstön saatavuus on kriittinen riski ja että
• lakisääteiset velvoitteet lisääntyvät mm. vammaispalveluissa
Yksikään näistä ei tue näkemystä nopeasta keventämisestä – päinvastoin.
Palvelurakennetta tulee uudistaa, mutta harhaa on se, että se voitaisiin tehdä lyhyessä ajassa ilman riskejä palvelujen saatavuudelle ja henkilöstön jaksamiselle.
Henkilöstö on joustanut ja säästänyt toistuvasti. Myös meidän poliitikkojen tulisi kantaa kortemme kekoon. Kun henkilöstö on käynyt useita yt-kierroksia, kun hoitajat ja sosiaalityöntekijät tekevät jo nyt töitä äärirajoja koetellen, kun koko organisaatio tekee kipeitä säästöjä, on suorastaan häpeä, ettei aluehallituksen enemmistö ollut valmis leikkaamaan poliitikkojen ryhmärahoista enempää. Se siitä reiluudesta.
Me puhumme muutamasta sadasta tuhannesta eurosta, mutta kysymys on paljon suurempi: Millaisen signaalin me annamme henkilöstölle? Että kaikkien muiden pitää kiristää, mutta poliittinen johto ei voi?
Vihreät pitävät kiinni siitä periaatteesta, että kun vaaditaan säästöjä henkilöstöltä, niitä on osoitettava myös meidän päättäjien suunnalta.
Tiedämme, että talousarvio 2026 on tehty vaikeassa tilanteessa. Valtion rahoitus kasvaa vain reilun prosentin, vaikka palkkakustannukset nousevat viidellä. Tasapainottaminen ja asioiden uudelleen ajatteleminen on välttämätöntä.
Mutta vaikeat ajat ovat juuri niitä, jolloin avoimuutta, vaikutusten arviointia ja selkeää poliittista ohjausta tarvitaan enemmän, ei vähemmän.
Siksi me tarvitsemme
Talousarvion rakenteen uudistamista – niin että jokainen satakuntalainen näkee selvästi, mitä päätämme.
Johtamisjärjestelmän ja tiedolla johtamisen vahvistamista – jotta teemme vaikuttavia päätöksiä.
Realistista palvelurakennemuutosta – ei sellaista, jota henkilöstö tai palvelutarve eivät voi kantaa.
Reiluutta säästöihin – vastuunkantoa kaikilta.
Vihreän aluevaltuustoryhmän puolesta,
Laura Pullinen