Hyvää vanhusten viikkoa !
Edeltävällä viikolla oli Satakunnan kansa – Länsi-Suomessa kaksi toimittaja Iiro Lehtosen ajankohtaista ja ansiokasta artikkelia: “Vastuualuejohtaja tyrmää väitteet sijoituskiellosta” ja Sote-yrittäjät haastavat Sata-alueen kovat neuvottelutaktiikat”
Seikkaperäiset artikkelit kahteenkin kertaan lukemalla ei synny johdonmukaista ja selkeää kuvaa siitä, millä tolalla vanhus- eli ikääntyneiden palvelut ja niiden organisointi ovat tällä hetkellä Satakunnan hyvinvointialueella. Avoimeksi jää, mikä on palvelujen järjestämisen kokonaisvaltainen suunnittelu ja sen myötä ikäihmisten kohtalot. Ristiriitaiset tunteet –ahdistavatkin nousevat pintaan.
Yksityisille palvelun tuottajille sijoittamisesta sanotaan: “Asukkaita sijoitetaan yksityisille toimijoille kilpailutuksen etusijajärjestyksen mukaan…. jos on kaukana etusijajärjestyksestä, tulee asukkaiden sijoituksia harvoin (S.K. Länsi-Suomi 3.10.24).”
Mikä on etusijajärjestys ja miten se laaditaan? Asiakkaan/vanhuksen sijoitus tehdään palvelujen tarjoajien etusijajärjestyksen mukaan ja taloudellisin ehdoin – eikö asukkaan/potilaan hoitotarpeen mukaan? Mihin kohtaan etusijajärjestyksessä sijoittuu hyva-alueen oma julkinen palvelu?
Seuraavana päivänä samassa lehdessä (4.10.24) kerrotaan, miten ympärivuorokautista palvelusumista tarjoaville yrittäjille on Sata-alueen hallinto esittänyt hinnanalennusta ennakoiden hallituksen linjauksia. Yrittäjät pistetään nyt alennusmyynnissä kuoren ja puun väliin. Mitä tapahtuu pienille ja keskisuurille hoivayrityksille?
Onko vanhuspalvelulain kohta ikääntyneiden ja heidän omaistensa kuulemisesta näissä taloustalkoissa pelkkä kirjain? Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo antaa kertomuksessaan eduskunnalle useita suosituksia mm. Ikääntyneiden itsemääräämisoikeudesta, ympärivuorokautisen hoidon, kriisipaikkojen ja kotihoidon saatavuuden parantamisesta vastaamaan ikääntyneiden tarpeita. (Eduskuntatunnus K3/20024, verkkojulkaisu ISSN 2954-2588.) Kun ostopalveluja vähennetään ja hoitoon pääsyn kriteereitä kiristetään, joudutaan oravanpyörään, jossa ensihoidon ja terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy ja pahimmassa tapauksessa ikääntyneitä menehtyy koteihinsa ilman riittävää hoivaa. Kotihoito, jonka järjestämisessä on ollut pulmia mm. henkilökuntavajeen takia ei ole tarkoituksenmukainen hoitomuoto vaativampaa hoitoa tarvitsevien kohdalla.
Lakisääteisillä vanhusneuvostoilla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus toimia ja vaikuttaa sekä kuntien että hyvinvointialueiden päätöksentekoon suunnitteluvaiheessa eikä jälkikäteen. Tällä hetkellä, vanhusasiavaltuutettu Päivi Topon mukaan, vanhusneuvostojen vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti alueiden ja kuntien kesken. Vanhusneuvoston edustus tulee taata niihin toimielimiin, joissa käsitellään ikääntyneiden kannalta keskeisiä asioita. Vanhusneuvostojen tulee myös edustaa itse iäkkäitä ihmisiä, toteaa Topo, eikä vanhusneuvoston paikkajakoa pidä tehdä poliittisten mandaattien mukaan. Vanhusneuvoston vaikuttamismahdollisuus on syytä ottaa todesta Satakunnan hyvinvointialueen hallintoa muokattaessa ja uudistettaessa.- Ja elinkaariajatteluun perustuva lautakuntarakenne on aiheellista säilyttää ja niiden vaikuttamisen mahdollisuuksia lisätä. Näin taataan demokratian ja asiakasnäkökulman toteutuminen päätöksenteossa.
Kaarina Ranne, KT
Ikääntyneiden palvelujen lautakunnan jäsen
Aluevaltuutettu (vihr)