Kiitos hyvistä mielipidekirjoituksista hyvinvointialueen päättäjät Atte Hölttä ja Raisa Ranta. Pilvilinnat on todella syytä unohtaa perusterveydenhuollon rivityöntekijänkin näkökulmasta ja keskittyä laittamaan perusasiat kuntoon. Uuden organisaation alkuun luonnollisesti kuuluvien kompasteluiden tulisi jo vähentyä.
Perusterveydenhuollon työntekijöiden kärsivällisyyttä on venytetty kevään ajan, kun asiat ovat antaneet odottaa ratkeamistaan. Oman esihenkilöni hyvinvointialueella sain tietää vasta helmikuussa ja vastuulääkäri terveysasemallemme nimettiin viime viikolla. Tähän asti asiat on sovittu joko työntekijöiden kesken tai järjestelty virallisesti hieman pitkin hampain, koska ohjeistuksia asioista ei vielä ole tai ne ovat siinä määrin irrallaan todellisuudesta, että niiden toteuttaminen on haastavaa.
Työntekijöiden ja perusterveydenhuollon arjen toimivuuden näkökulma tuntuukin jäävän liikaa muiden asioiden jalkoihin. Infon olisi kuljettava ruohonjuuritasolta organisaatiossa ylöspäin jouhevasti ja päätöksiä niiden pohjalta pystyttävä tekemään. Valtaa tulisi olla riittävästi lähellä työntekijöitä, jotta homma saadaan toimimaan. Ketään yksittäistä työntekijää tai esihenkilöä en missään nimessä halua kritisoida- oikeastaan päinvastoin. Juuri huippuyksilöiden venyminen on minun silmääni mahdollistanut sen, että hyvinvointialue on pysynyt pystyssä.
Miten pitkään työntekijöiden kärsivällisyyttä kuitenkaan voidaan venyttää, mikä pidättelee työntekijöitä hyvinvointialueella? Muutamana esimerkkinä, kuukausittaiset ja viikottaiset yleislääkäreiden koulutukset lopetettiin hyvinvointialueen myötä, ulkoisten koulutusten määräraha tiputettiin murto-osaan aiemmasta ja palkkaharmonisaatiotakin (sekä Smartum-seteleitä) vain odotellaan. Perusterveydenhuollon työntekijöistä iso osa on erityisosaajia, jotka ovat kouluttautuneet tehtäviinsä pitkään työnantajan rahoilla.
Mikään yksityisen sektorin tuottama apukeino – esimerkiksi palvelusetelit tai rekrytointiapu- eivät riitä millään rahamäärällä paikkaamaan tilannetta, jos perusterveydenhuollon toimintakyky menetetään. Jokainen kansalainen on perusterveydenhuollon piirissä elämänsä varrella, neuvoloista kouluterveydenhuollon kautta terveyspalveluihin seulatutkimuksineen, hammashoitoineen ja lopulta vanhuspalveluineen. Kiitollisia potilaita hoidetaan laadukkaasti ja kustannustehokkaasti joka päivä yhtä aikaa kehon ja mielen pulmia ratkoen. Tätä ei kuitenkaan tapahdu, jos työntekijöitä ei enää ole. Olisiko nyt jo kriisinhallinnalle tarvetta? Nyt hälytyskellot päälle!
Reetta Vähätalo-Amhdak
Yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, nuorisolääketieteen erityispätevyysopiskelija,
kaupunginvaltuutettu, Pori