Marja-Leena Alho ja Jarno Valtonen (SK 9.1.) kirjoittavat yksityisen ja julkisen tuotannon suhteesta terveydenhuollossa, molemmat omalla tavallaan osuvasti, omasta näkökulmastaan. On hyvin osoitettu, että suuri byrokraattinen koneisto on tehoton; yhtä lailla se, ettei laaja yksityistäminen johda suureen tehokkuuteen sairaan- ja varsinkaan terveydenhoidossa, koska on edullista saada omaa tuotetta myytyä, oli sille tarvetta tai ei, eikä ainakaan pääomasijoittajan ahneuden rajaa ole löydetty.
Suuria ongelmia on tullut esille etenkin vanhustenhoidossa erityisesti suuren yksityisten yritysten kohdalla. Siinä näen ongelman olevan suurelta osin siinä, että palvelun saaja ja maksaja ovat olleet liian erillään, monesti palvelun saaja ollut vielä kyvytön valittamaan tehokkaasti ja ehkä myös vähään tyytyväinen.
Toisaalta on hyviä kokemuksia siitä, kuinka täydentämään hankitut yksityiset palvelut ovat voineet olla tehokkaita, innovatiivisia ja hyödyllisiä. Omina hyvinä kokemuksina voisin mainita esimerkiksi yksityisiltä tuottajilta hankitut magneettikuvaukset ja geriatrin konsultaatiot.
Mitä tulee julkisen puolen tehottomuuteen, ei kyseessä ole mikään luonnonlaki, eikä ongelma ole minusta ylisuuri hallinto (hallintoakin tarvitaan!), vaan tehottomat toimintatavat. Liian usein yritetään muuttaa toimintamalleja, jolloin alkuun on väistämättä uuden opettelemista, ”kitkaa” ja muutosvastarintaa, minkä sietäminen muutoksen hintana on perusteltua vasta, jos uusi toimintatapa on todella aiempaa parempi. Eikä se aina ole, vaikka teoriassa siltä näyttäisi.
Olen esimerkiksi urani aikana saanut seurata, kuinka lääkärinvastaanotoista on vaadittu lisääntyvästi rakenteellisia kirjauksia, jotka ovat vieneet aikaa varsinaisesta potilastyöstä. Perusteena on tiedontarve hallintoa ja tilastoja varten, mutta jos usein käy niin, että kiireinen lääkäri merkitsee diagnoosin ”sinne päin” tai vajavaisesti, tuloksena ei ole laadukasta tietoa; syntyy kyllä ”dataa”, mutta ei ”informaatiota”, joka todella kuvaisi todellisuutta.
Pitää hakea keinoja, joilla työntekijät voivat käyttää aikansa siihen, mikä on todella hyödyllistä.
Tami Sirén
Vanhus- ja vammaistyön vastuulääkäri
Eura
Aluevaaliehdokas (vihr)