Kansanedustaja Eeva Kalli kirjoitti (SK 23.8.) kolumnissaan vihreän kullan kukoistuksen palvelevan ihmistä, taloutta ja ilmastoa. Kallin mukaan paras tapa huolehtia vihreästä kullastamme ja ratkoa ilmastonmuutosta on säilyttää metsänomistajilla oikeus päättää omaisuutensa käytöstä ja pitää metsäpolitiikka kansallisissa käsissämme.
Kansanedustaja Kalli tuntuu kuitenkin unohtaneen yhden merkittävän asian, metsien monimuotoisuuden. Juuri tämän monimuotoisuuden vaaliminen tulisi nähdä kansallisena etunamme.
Tähän myös tähtää paljon puhetta aiheuttanut EU:n esitys tulevaksi metsästrategiaksi. Metsästrategian tavoitteena on huomioida luonnon monimuotoisuus ja hiilinielujen huomioiminen. Metsästrategia ei merkitse Suomen metsien sosialisoimista. Kyseessä ei suinkaan ole EU:n ensimmäinen metsästrategia. Edellinen tosin perustui lähes täysin metsien talouskäyttöön.
Aivan kuten Kalli kirjoittaa, on Suomen pinta-alasta 73 prosenttia metsää. Kalli unohtaa kolumnissaan kuitenkin Suomen metsien synkän puolen. Metsiemme monimuotoisuus on uhattuna yksipuolistavien metsänhoitotapojen, lahopuiden hävittämisen, avohakkuiden ja soiden ojituksen seurauksena.
Peräti 833 Suomen metsissä elävistä lajeista on uhanalaisia ja jopa 80 prosenttia metsätyypeistämme on arvioitu uhanalaiseksi. Korpien kuiske on nykyisin harvassa.
Kasvavat metsät ovat hiilinieluja, kuten Kallikin tuo esille. Metsäomaisuuden siirtyminen yhä useammin kasvottomille pääomasijoittajille, laajat avohakkuut ja hyvin hiiltä sitovan ja varastoivan järeän puuston väheneminen lyhentämällä metsien kiertoaikaa muodostavat riskin hiilinielujen vähenemiselle, metsien monimuotoisuudelle ja metsien terveydelle.
EU:n metsästrategian tavoitteena ei ole ajaa Suomen tai minkään muunkaan maan metsäteollisuutta alas. Tavoitteena on metsien kestävä käyttö, joka pitkällä aikavälillä on myös taloudellisesti tuottavaa.
Siellä missä avohakkuut ovat välttämättömiä, ne tulevat olemaan sallittuja jatkossakin. Metsäteollisuus on merkittävä osa suomalaista vientiä. Kestävä metsätalous on avain sille, että näin on tulevaisuudessakin
Suomen on tehtävä osansa luontokadon ja ilmastokriisin pysäyttämiseksi. Kyse ei ole jostakin, joka tapahtuu jossain kaukana, vaan jostakin joka tapahtuu juuri siellä lähimetsässämme, marja- ja sieniapajillamme.
Haluammeko todella tulla muistetuksi maana, joka torppasi pyrkimykset metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi?
Minna-Liisa Salonsaari
Filosofian tohtori
Satakunnan Vihreiden puheenjohtaja
kirjoitus on julkaistu SK:ssa 25.8.2021.