Ensihoidosta on julkisuuteen tullut kaksi tietoa ikään kuin niistä olisi päätetty, vaikka muutokset ovat vasta valmistelussa. Ensimmäinen tieto koskee Kokemäen ja Euran ambulanssitoiminnan siirtymistä yksityiseltä palveluntuottajalta hyvinvointialueen omaksi toiminnaksi (SK 6.8.). Toinen koskee Rauman Combilanssin toiminnan muuttamista yhden ensihoitajan yksiköksi. Toimintojen kehittäminen on myönteistä, mutta toimintatavoista muutama kommentti.
Terveydenhuoltolaki määrittelee yksiselitteisesti, että ensihoitopalvelun palvelutasopäätöksessä määritellään järjestämistapa ja palvelun sisältö. Sata-alueella päätöksen on tehnyt monista muista hyvinvointialueista poiketen aluehallitus eikä valtuusto. Ensihoitopalvelu on monen toimijan hallinnollinen ja toiminnallinen kokonaisuus eikä mainituista perusasioista voi päättää viranhaltijajohto.
Erona hyvinvointialueen moniin muihin palveluihin ensihoito ei ole valinnanvapauden piirissä. Siksi on aivan oleellista, että luottamushenkilöt ovat riittävästi perehtyneet toimialaan ja antavat reunaehdot operatiivista johtamista varten. Länsi-Suomen yt-alueen hyvinvointialueilla palvelutasopäätökset ovat olleet erittäin suppeita eikä liitemateriaalitkaan ole avanneet luottamushenkilöille riittävästi, miten ensihoitopalvelu kokonaisuudessaan on järjestetty. Ennen seuraavan palvelutasopäätöksen hyväksymistä luottamushenkilöille olisi tarpeen järjestää riittävä perehdytys aiheeseen.
Luottamushenkilöiden osaamista tarvitaan myös tulevaisuudessa, mikäli ensihoidon rahoituspohja muuttuu hallituksen kaavailujen mukaan. Toistaiseksi hyvinvointialueet ovat voineet laskuttaa Kelaa ambulanssin käytöstä. Jatkossa kokonaisrahoitus saattaa nousta, mutta laskutusmahdollisuus loppuu. Ensihoidolle loppuu siis erillinen rahoitus. Tällöin joudutaan päättämään, mikä on ensihoitopalvelun osuus kokonaisbudjetista. Mikäli ambulanssitoimintaa jouduttaisiin supistamaan, niin nyt ei olisi viisasta laajentaa oma tuotantoa. Yrittäjävetoinen ambulanssipalvelu on kustannuksiltaan myös osoitettu julkista tuotantoa edullisemmaksi ja ensihoitajilla on valinnanvapautta työnantajan suhteen.
Luottamushenkilöiden kiinnostuminen ensihoidosta voisi myös johtaa pelastustoimen ylläpitämien ensivasteyksikköjen käyttöön onnettomuuteen joutuneiden kansalaisten auttamisessa, mikä ei nyt toteudu. Terveydenhuoltolain mukaan äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoidon tarpeen arviointi ja kiireellinen hoito sairaalan ulkopuolella äkillisesti on ensihoitopalvelun eikä pelastustoimen vastuulla. Pelastustoimikin on ollut valitettavan ryhditön edistämään tämän pitkään jatkuneen ja potilaan oikeuksia loukkaavan epäkohdan korjaamista.
Ensihoitopalvelun toiminnan kehittämisessä on Satakunnassa hukattu monia vuosia. Osallistuessani parikymmentä vuotta sitten lääkäriautoyhdistyksen perustavaan kokoukseen pidin selviönä, että lääketieteellisen osaamisen saaminen operatiiviseen toimintaan johtaa koko ensihoitojärjestelmän voimakkaaseen kehittymiseen. Kukin ensihoitolääkäri on hoitanut työvuoronsa ilmeisen hyvin, mutta pitkäjänteinen tutkimustyö on puuttunut täysin. Itse lääkäriautotoiminnan vaikuttavuudesta ei ole tehty tutkimusta eikä mainitsemani ensivastetoiminta ei ole saanut minkäänlaista palautetta välineistön, toimintatapojen tai hoitomenetelmien kehittämiseen. Toivon, että Sata-alueella voitaisiin myös ensihoitopalvelussa aloittaa laadukas toiminnan kehittymiseen johtava tutkimustyö.
Sakari Aalto (vihr.)
Ikääntyneiden ja väestökehityksen lautakunnan varajäsen hyvinvointialueella
Ulvila