”Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut globaali menestystarina. Olemme maailman onnellisin kansa. Koulutustamme ihaillaan kaikkialla maailmassa.” Näin aloittaa kirjailija, eremitusprofessori Ilkka Ronkainen alkuvuonna ilmestyneen kirjansa Hyvinvointivaltiosta arvokkuusyhteiskuntaan.
Hyvinvoinnin tavoittelu on hyvä päämäärä, mutta sen lisäksi tarvitaan uutta syvällisempää näkökulmaa yhteiskunnan kehittämiseksi.
Pandemian yllättäessä maailman runsas vuosi sitten, ratkaistavaksi tuli ongelma: kumpi on tärkeämpää, suojella taloutta vai ihmishenkiä?
Hyvinvointivaltion isänä tunnettu Ruotsi teki eri ratkaisun kuin Suomi. Siellä ei haluttu rajoituksilla kahlita hyvinvointia. Suomessa sen sijaan haluttiin suojella ihmishenkiä. Elämää pidettiin arvokkaampana kuin taloutta.
Koronakriisin hoidossa sosiaaliset verkostot, ihmisten välinen vuorovaikutus ja luottamus toisiinsa näyttivät voimansa. Suomessa sairastuvuus ja kuolleisuus on ollut huomattavasti vähäisempää kuin Ruotsissa, eikä taloudessakaan jääty naapurimaasta jälkeen. Sosiaalinen pääoma osoittautui arvokkaammaksi kuin raha, osakkeet tai kiinteistöt.
Luottamus vaikuttaa myös terveyteen ja hyvinvointiin. Kun Suomessa luotettiin hallitukseen ja toisiin ihmisiin, koronavirus ei päässyt mellastamaan samalla tavalla kuin monessa muussa maassa.
Tutkimusten mukaan ne, joiden luottamus toisiin on korkea, ovat keskimääräistä onnellisempia, optimistisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Heidän yhteiskunnalliset asenteensa ovat usein myönteisempiä kuin niiden, joiden luottamus on alhaista.
Korona lisäsi muutosvalmiutta ja synnytti myönteistä kehittämisen pakkoa. Digiloikka otettiin monessa kunnassa viiden vuoden sijaan viidessä päivässä.
Korona muutti ihmisten arkea ja arvoja. Luonnonpuistojen kävijämäärät moninkertaistuivat. Kaukokaipuu vaihtui mökkikuumeeksi. Luonto ja edullisempi asuminen käänsivät muuttovirtoja pois suurista kaupungeista.
Tärkeä kysymys on, kuinka kyetään yhdistämään tiheään asutun kaupunkiympäristön hyvät puolet maaseudun rauhaan ja luonnonläheisyyteen. Jos tässä onnistutaan, Suomen maine maailman Onnelana vain kasvaa.
Nykyisin on alettu puhua monipaikkaisuudesta. Etätyön lisääntyminen tekee mahdolliseksi sen, että voi tehdä työt, viettää vapaa-aikaa ja asua useammassa kuin yhdessä paikassa.
Fyysistä liikkumista vapaammin voimme liikkua virtuaalisissa ympäristöissä. Informaatioteknologia auttaa siirtymään hetkessä paikasta toiseen. Maailma on avoin joka päivä 24/7. Parhaimmillaan teknologia luo yhteisöllisyyttä, lisää yhdessä tekemistä ja vaikutusmahdollisuuksia.
Kunnat ovat eturintamassa ratkaistaessa ongelmia, joista suurimpia ovat ilmastonmuutos, työnmurros ja väestönmuutos. Kuntaliitto ennakoi muutoksia julkaisussaan Korona ja tulevaisuuden kunnat – käännekohtia ja käänteentekijöitä. (kuntaliitto.fi)
Ihminen ei voi toiminnallaan kuormittaa luontoa yli sen kestokyvyn. Arviolta noin kaksi kolmasosaa kestävän kehityksen tavoitteista on kuntien vastuulla.
Käynnissä on kohta kuntavaalit. Tulovirtojen vähentyessä uusien valtuustojen on entistä haastavampaa suunnitella strategioita hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi kohti elämää suojelevaa arvokkuusyhteiskuntaa.
Raija Banerjee
Kirjoittaja on vihreiden kuntavaaliehdokas Raumalla. Kirjoitus on julkaistu Länsi-Suomessa 27.5.