Oikeuslähde on oppikirjamääritelmän mukaan yhteisnimitys kaikille niille oikeussäännöille, oikeusperiaatteille, ennakkotapauksille, säädösten esitöille ja muulle normatiivisesti merkitsevälle tiedolle, jota ratkaisutilanteessa käytetään sen osoittamisessa, mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö esillä olevassa asiassa. Eri oikeudenaloilla oikeuslähdeoppi vaihtelee jonkin verran, esim. rikosoikeudessa lakiteksti ja sen ns. kieliopillinen eli sanamuotoon perustuva tulkinta ovat keskeisiä, kun vaikkapa ympäristöoikeudessa luonnontieteellisellä tiedolla on paljonkin merkitystä. Varsin yleisesti hyväksytty on tällainen jaottelu: laki (säädökset), maan tapa, lain esityöt, tuomioistuinratkaisut, oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet, moraaliperiaatteet ja reaaliset argumentit; lain käsite sisältää tässä perustuslain, tavalliset lait sekä asetukset. EU:n jäsenyys toi oikeuslähteitten ylimpään kategoriaan mukaan esim. suoraan jäsenvaltioissa sovellettavat (EU-)asetukset.
Perustuslain ja perusoikeuksien suora sovellettavuus sai merkitystä oikeastaan vasta v. 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä, sillä aiemmin perustuslakia (meillä ennen Hallitusmuoto) oli sovellettu tuomioistuimissa ani harvoin. Valtiosääntöoikeuden kirjallisuudessa on pohdittu paljonkin sekä perustuslainmukaisen että perusoikeusmyönteisen laintulkinnan vaikutusta. (Koronaviruksen alkaessa jyllätä nousi muuten esiin perustuslain 9 §:n 3 momentti, jonka nojalla Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan.)
Lakia ja samalla mm. oikeuslähdeoppia joutuvat hyvinvointialueilla soveltamaan aluevaltuustojen ja –hallitusten jäsenet usein vailla oikeustieteen opintoja, mitä ei ole yleensä tarpeen kyseenalaistaa, mutta nykyisen hallituksen aikana tilanne on muuttunut ristiriitaisten vaatimusten paineessa.
Perustuslain 22 §:ssä säädetään julkisen vallan (ts. sekä hallintoviranomaisten että tuomioistuinten) velvollisuudesta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 106 §:ssä säädetään perustuslain etusijaisuudesta.
Etelä-Karjalan hyvinvointialue suunnitteli ensimmäisenä kantelemista oikeuskanslerille — SATA-alue on päättänyt liittyä kanteluun
Etelä-Karjalan hyvinvointialue (EKHVA) päätti ensin laatia oikeuskanslerille osoitettavan kantelun voimassa olevan lainsäädännön ristiriitaisista velvoitteista suhteessa hallinnon laillisuusperiaatteeseen. (Hyvän hallinnon periaatteet siirtyivät oikeuskirjallisuudesta lainsäädäntöön hallintolakia ja sen edeltäjää hallintomenettelylakia säädettäessä; ks. hallintolain 6 §.)
EKHVA hankki rikos- ja prosessioikeuden professori (emeritus) Matti Tolvaselta lausunnon päätöksentekovaihtoehtojen laillisuudesta ja mahdollisista vastuukysymyksistä; joku sosiaali-, hallinto- tai valtiosääntöoikeuden asiantuntija olisi kyllä saattanut olla osuvampi valinta. Juuri joulunpyhien alla uutiset kertoivat Satakunnan HVA:n päättäneen yhtyä kanteluun, mutten onnistunut löytämään virallista päätöstä HVA:n sivustolta, tiedotteen kylläkin.
On odotettavissa, että aluevaltuustoille tulee käsiteltäviksi muitakin tapauksia, joissa on pohdittava vakavasti nykyhallituksen toimintaa suhteessa perustuslakiin ja perusoikeuksiin.
Jari J. Marjanen
Vihreitten aluevaaliehdokas
Suomen sosiaalioikeudellisen seuran hallituksen asiantuntijajäsen
Linkkejä:
Osmo Soininvaaran kirjoitus Miksi Soten rahat eivät riitä
YLE: https://yle.fi/a/74-20127697
Hyvinvointialueesta annettu laki eli hyvinvointialuelaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611