Suomen piti pysäyttää luontokato eli monimuotoisuuden väheneminen alueellaan vuoteen 2020 mennessä. Sitä yritettiin vapaaehtoisuuteen perustuen, mutta hävityksen vauhti vain kiihtyi. Nyt Suomi on sitoutunut saavuttamaan tavoitteen vuoteen 2030 mennessä. Mukaan toimintaan tarvitaan meitä kaikkia.
Suurin yksittäinen monimuotoisuutta uhkaava tekijä Suomessa on lahopuun vähäisyys. Kun luonnontilaisessa eteläsuomalaisessa havumetsässä olisi arviolta 50–120 kuutiota lahopuuta hehtaarilla, talousmetsissä määrä jää alle neljään kuutioon. Lahopuu on elintärkeää yli 700 uhanalaiselle lajille.
Metsänomistajat haluavat huolehtia metsästään, mutta tekevät sen tyypillisesti optimoimalla terveen, rahanarvoisen puuaineksen määrää. Metsä, niin kuin muukin luonto, pitäisi kuitenkin nähdä myös eliöyhteisönä ja erilaisina mikro- ja makrotason riippuvaisuuksina. Näitä verkostoja yksityisomistajan etujen ajaminen ei huomioi.
Vaikka metsänomistaja haluaisi säilyttää tai jopa lisätä monimuotoisuutta, se ei välttämättä onnistu. Käytännössä hakkuut ovat valitettavan usein metsänhoitosuositusten tai jopa lain vastaisia. Viimevuotisen selvityksen mukaan esimerkiksi vain 16 % ensiharvennuksista oli suositusten mukaisia. Puuta poistetaan liikaa.
Kun metsäkoneen kuljettajalle maksetaan harvennuskohteelta kerättyjen kilojen mukaan, on houkutus yliharvennukseen suuri. Kevyttä lahopuuta ei kilokuskin kannata kasoihin kaataa, mutta mikä mahtaa olla motivaatio suosituksen mukaisesti vaikkapa kiertää maapuut eli kaatuneet lahopuut? Niillä elää omanlaisensa, eri eliöistä koostuva lajisto, jälleen myös puulajista, kasvupaikasta, rungon koosta ym. riippuva.
Sitomattomat suositukset, vapaaehtoisuus ja löysä, toimijoiden omissa käsissä oleva valvonta eivät todistetusti riitä. On siirryttävä tekojen suosittelusta lopputuloksen arviointiin: kaikissa ketjun vaiheissa on oltava kannattavaa suojella elämää, niin metsätaloudessa kuin muussakin ihmistoiminnassa. Se tehdään paitsi kannustimin, myös sanktioin.
Oikeanlaisen toiminnan pitää olla helppo valinta. Lajirikas, elinvoimainen ja paremmin kriisejä kestävä luonto on turvattava yhdessä.
Reetta Hulmi
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Kirjoitus julkaistiin sanomalehti Länsi-Suomessa 31.3.2023