TV1:n äskettäisessä keskusteluohjelmassa Suomalaisuuden selkäranka puhuttiin mm. sivistyksestä. Esiin nousi ajatus, että kommunikointitaito, kyky olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, on sivistystä.

Ihminen oppi puhumaan satatuhatta vuotta ja kirjoittamaan viisituhatta vuotta sitten. Nykymaailmassa puhutaan noin 6000 kieltä. Sivistyskieliksi nimitetään kieliä, joiden avulla ylläpidetään omaa kansallista kulttuuria. Tällaisia kieliä on parisen sataa, joukossa mm. suomi. 

Ruotsista ja sen itäisestä maakunnasta Suomesta tuli osa länsieurooppalaista kulttuuripiiriä latinan kielen kautta. Luostarit välittivät Pohjolaan kirjaimet, uskonnon sekä paljon erilaista tietotaitoa.  

Finlandia-palkinnon teoksellaan Niemi saanut kirjailija Juha Hurme korostaa kielten ja kulttuurien keskinäistä riippuvuutta. Ilman muista kulttuureista saatuja vaikutteita ei olisi olemassa suomalaista kulttuuria. 

”Suomalaisen kulttuurin kestävä ydin – sauna, viina, kahvi ja terva – on sataprosenttisesti ulkomaista alkuperää”, kirjoittaa Hurme. 

Latinan kieli väistyi Euroopassa tieteen kielenä 1800-luvulla, kun kansallinen koulutusjärjestelmä syrjäytti uskonnollisen koulutuksen. 

Kulttuuri on lainasana latinasta mutta sivistys supisuomea. Sivistämisellä tarkoitettiin alun perin pellavakuitujen puhdistamista siivoamalla, harjaamalla. 

Sivistys sanan nykymerkityksessä esiintyi tiettävästi ensimmäisen kerran Turun Wiikkosanomissa 9. päivä syyskuuta 1820. Wiikkosanomat oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, jonka Turun Akatemian kasvatti ja tutkija Reinhold von Becker oli perustanut samana vuonna.  Lehti kertoo, miten kansa ”vähittäin kokoontui yhteisen hallituksen alle, ja sen kautta sivistyi ja tointui toisten kansain vertaiseksi”. 

Von Becker joutui luomaan sivistyksen lisäksi paljon muitakin käsitteitä, joille ei vielä ollut suomenkielistä ilmaisua. Hänen keksimiään ovat mm. sanat hallitus, huonekalu, ihmiskunta, ilmapuntari, lukio, sanomalehti, valtameri, virasto, vuosikerta ja väestö.  

Äidinkieli on jokaiselle tärkein kieli maailmassa, se on ajattelun kieli ja osa yksilön identiteettiä. Kieli on arvokasta yhteistä omaisuuttamme, jonka eteen menneet sukupolvet ovat nähneet suuren vaivan, kirjoitti tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen viime itsenäisyyspäivänä Helsingin Sanomissa. 

Suomi on pieni maa ja suurin osa uusista ajatuksista syntyy muualla kuin Suomessa. Siksi tarvitaan suomentamista ja sanaseppoja keksimään lisää uusia suomenkielisiä ilmaisuja. Tietokirjojen suomentajan Juha Pentikäisen mielestä sivistys rapistuu, jos uudet ajatukset eivät siirry suomen kieleen ja leviä osaksi suomalaisten ajattelua ja keskustelua. (HS 3.11.2020) 

1800-luvulla vaikuttanut amerikkalainen filosofi Ralph Waldo Emerson uskoi lukutaidon ja lukemisen edistävän demokratiaa. Lukemalla hankkii uutta tietoa ja tutustuu asioihin eri näkökulmista. 

Myös Suomalaisuuden selkäranka -ohjelmassa suositeltiin asioiden tarkastelua monesta näkökulmasta. Keskustelemalla vältetään vastakkainasettelu. Sivistysvaltiossa saa olla erilaisia mielipiteitä ilman että kenenkään käy huonosti. 

Raija Banerjee

Kirjoittaja on raumalainen vihreä.