Julkaistu Länsi-Suomessa maanantaina 29.1.2019.
Eduskuntavaalien lähestyessä jokaisella puolueella tulisi olla jotain yhteistä; kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, vaikka IPCC:n raportin ilmestyttyä viime vuonna kaikki lupailivat toinen toistaan kauniimmilla sanoilla tekevänsä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Miksi ilmastonmuutoksesta sitten pitäisi puhua ja miksi Suomen, maailman mittakaavassa, melko vähäiseksi jäävistä hiilidioksidipäästöistä olisi edelleen leikattava? Yksinkertaisesti siksi, että siihen on mahdollisuus. Päästöille on asetettu ainoastaan yläraja, ei alarajaa.
Ilmasto-ohjelmien keveyttä on perusteltu muun muassa sillä, että jos suomalaista teollisuutta vaaditaan edelleen leikkaamaan päästöistä, muuttaa tuotanto Aasiaan saastuttamaan ilman päästörajoituksia. Suomessa teollisuus on kuitenkin muuttunut koko ajan päästöttömämpään suuntaan ja erityisesti Satakunnassa on edelleen paljon teollisuutta.
Muutamaan otteeseen on kuultu myös ”Suomi on jo tehnyt osansa päästövähennyksistä”, mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö edelleen olisi parantamisen varaa. Teollisuudessa ja teknologiassa eletään jatkuvan kehityksen keskellä ja osa tätä kehitystä ovat ilmastoa ja ympäristöä säästävät, kestävät tuotantomenetelmät.
Kun vastakkain asetellaan ihmisten toimeentulo ja ilmaston lämpeneminen ollaan vaarallisella tiellä, erityisesti siksi että siihen ei ole mitään syytä. Teknologia kehittyy jatkuvasti ja valtiolla on mahdollisuus uudistaa yritystukijärjestelmää siten, että tuotannon sijaan tuetaan ilmastoystävällisempien tuotantomenetelmien kehitystä.
Myös energiantuotannossa on vastakkainasettelun aika tullut päätökseen. Pitkään on puhuttu ydinvoimasta ja uusiutuvan energian lähteistä vastakkain, vaikkei tälle ole mitään syytä. On tullut aika keskittyä kaikkien hiilineutraalien tuotantotapojen kehittämiseen tasavertaisina, jotta meillä on aito mahdollisuus päästä eroon kestämättömistä ja paljon hiilidioksidia vapauttavista energiantuotantomuodoista.
Ilmastonmuutos on tämän hetken suurin kriisi, ja jos sitä ei saada ratkaistua, ei millään poliittisilla tavoitteilla ole merkitystä.