Orpon hallituksen budjettiesityksessä kulttuuri on jälleen leikkauslistalla. Yli 17 miljoonan euron vähennys tältä vuodelta oli alkusoittoa, nimittäin kulttuurin määrärahoja halutaan karsia myös ensi vuonna miljoonilla. Tällä kertaa leikkaukset on pyritty naamioimaan leikkauksiksi yritystukiin. Todellisuudessa hallituksen sakset napsaisevat jälleen taiteen ja kulttuurin edistämisestä – elokuvasta, esittävästä taiteesta, kirjallisuudesta, lastenkulttuurista, museoista, kulttuuriviennistä ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä.
Kulttuurin taloudellinen merkitys on kiistaton. Luovat alat tuottavat 3,2 prosenttia Suomen BKT:stä. Se on enemmän kuin esimerkiksi maa- ja metsätalouden osuus. Alan koko on 16,7 miljardia euroa ja sen verovaikutukset ulottuvat jopa 3 miljardiin euroon.
Talouskasvun kaipuussa on hyvä muistaa, että kulttuuri ja luovat alat ovat myös kasvualoja: OECD:n mukaan kulttuuri- ja luovien alojen yritysten määrä kasvoi ennen pandemiaa nopeammin kuin muu talous, ja Suomessa luovien alojen talous kasvoi vuodesta 2021 vuoteen 2022 yli miljardilla eurolla. Jokainen kulttuuriin sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Kulttuuriala on merkittävä työllistäjä niin yrittäjille kuin työntekijöillekin. Yli 130 000 suomalaista saa elantonsa kulttuurialalta. Monet kulttuuritoimijat ovat pienyrityksiä ja freelancereita. Yrittäjämyönteistä mielikuvaa itsestään mielellään maalava kokoomus unohtaakin, jälleen kerran, täysin yksin- ja mikroyrittäjät. Kulttuuriala on täynnä pienyrittäjiä, freelancereita ja itsensä työllistäjiä, joille leikkaukset ovat tarkoittaneet ja tarkoittavat jatkossakin suoraan toimeentulon menettämistä. Tämä on kylmää välinpitämättömyyttä juuri sitä joukkoa kohtaan, joka kantaa riskit ja tuo merkittävän panoksen talouteen ja työllisyyteen.
Kulttuuri rakentaa pito- ja vetovoimaa myös kunnissa. Laadukkaat ja omaleimaiset kulttuuripalvelut lisäävät viihtyisyyttä, vahvistavat kotiseutuylpeyttä ja yhteisöllisyyttä sekä tuovat alueelle mainetta, joka houkuttelee paitsi matkailijoita myös mahdollisia uusia asukkaita, sitouttaen heitä myös jäämään. Esimerkiksi kuluneena kesänä tehty kysely osoitti, että yli puolet museokävijöistä kertoi juuri museoiden vaikuttaneen päätökseen tulla Poriin. Jokainen näistä kävijöistä tuo tuloja myös ravintoloihin, hotelleihin ja palveluihin. Muun muassa tästä syystä leikkaukset kulttuuriin tulee torjua myös Porissa.
Ennen kaikkea kulttuurin arvo on muualla kuin euroissa. Taide ja kulttuuri vahvistavat demokratiaa, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Taide voi antaa äänen niille, joita ei muuten kuulla. Kulttuuri ja elämykset tarjoavat lohtua, merkitystä ja toivoa kriisien keskellä. Tutkimukset osoittavat, että kulttuuri parantaa hyvinvointia ja ehkäisee sosiaalisia ongelmia – oli kyse nuorten treenitiloista tai ikäihmisten harrastuskerhoista. Silti hallitus haluaa leikata juuri tästä – samalla kun ympäristölle haitalliset tuet saavat jatkua liki koskemattomina.
On häkellyttävää, että puolueet, jotka mielellään kutsuvat itseään isänmaallisiksi, valitsevat juuri suomalaisen kulttuurin toistuvasti leikkauskohteekseen. Jos perussuomalaisten isänmaallisuus todella perustuisi suomalaisuuden vaalimiseen, olisi kaiketi suomalaisen kulttuurin tukeminen puolueen keskeinen tavoite.
Suomalaista kulttuuria ei tehdä missään muualla kuin täällä. Sitä ei voida ulkoistaa, eikä tilata muualta. Suomalainen taide ja kulttuuri ovat luoneet perustan kansalliselle identiteetille ja itsenäisyydelle. Ilman kirjallisuutta, kuvataidetta, musiikkia ja teatteria ei olisi syntynyt sitä yhteistä kokemusta ja ääntä, joka teki Suomesta Suomen.
Jos hallitus todella haluaisi vahvan ja välittävän Suomen, ei se heikentäisi sen perustaa. Vahva ja välittävä Suomi ei synny kulttuurista leikkaamalla, vaan turvaamalla sen elinvoiman.
Laura Tamminen
kaupunginhallituksen jäsen ja 2. vpj,
alue- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.), Pori