”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille” lauloi Aarne Pelkonen Mustan pitsin yön suorassa livelähetyksessä. Jokaisella on oikeus unelmiin. Kouluttautuminen voi auttaa toteuttamaan unelmia, mutta se edellyttää ympäristöä, joka mahdollistaa pääsyn opintielle.
Vielä 1960-luvulla Suomessa vain pieni osa kansalaisista sai kansakoulua korkeampaa opetusta. Koulutustasoa nostaen köyhä maa kohosi hyvinvointivaltioksi lyhyessä ajassa.
Kehittyvien maiden suurimpia ongelmia on se, että lapset eivät käy koulua. ”Kun lapsi pääsee kouluun, hänen elämänsä ottaa uuden suunnan”, kirjoittaa Mari Manninen (HS 12.8.2020). Itsestään selvää tämä ei kuitenkaan ole. YK:n koulutusjärjestön Unescon selvitys vuodelta 2017 kertoo, että puolet maailman lapsista ei saavuta lukemisen ja laskemisen minimitasoa vaikka kävisivät läpi koko perusopetuksen.
On siis kouluja, joissa opiskellaan vaan ei opita! Huonoin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen mallimaana. Peruskoululaistemme menestys Pisa-tutkimuksissa sai kiinnostuksen heräämään Suomea kohtaan, ja kouluvierailuja on tehty maahamme runsaasti 2000-luvun alusta alkaen. Ulkomaalaisten delegaatioiden jäsenet ovat kiinnittäneet huomiota Suomen kouluissa vieraillessaan muun muassa seuraaviin asioihin:
Oppilaat eivät istu pitkissä pulpettijonoissa tuijottaen edessä istuvan selkää vaan opiskelu tapahtuu kasvokkain 4-6 hengen pienryhmissä.
Opettajat eivät ole autoritaarisia ja pelottavia hahmoja. Oppilailla on välittömät suhteet opettajiinsa.
Oppiminen ei ole ulkoa oppimista. Pienetkin koululaiset ilmaisevat ajatuksiaan rohkeasti ja osaavat keskustella sujuvasti, vieraitten kanssa jopa englannin kielellä.
Koulussa ei opeteta ainoastaan teoreettisia vaan myös käytännön aineita. Käsityö- ja kotitaloustunneille osallistuvat sekä tytöt että pojat. Käsityö pitää sisällään perinteisen käsityön sekä metalli- ja puutyön. Pojat keittiöaskareissa tyttöjen rinnalla on erityisesti ihastuttanut vierailijoita.
Huomiota on saanut osakseen myös suomalaisten opettajien korkea koulutustaso. Jo esiopetukseen vaaditaan vähintään kasvatustieteiden kandidaatin tutkintoa.
Raumalla nähtiin muutama vuosi sitten ulkomaalaisia opiskelijoita, joille Namibian valtio kustansi opettajaopinnot Seminaarinmäellä saadakseen maahan uudenaikaisen opetuksen airuita. Niin ikään Rauman normaalikoulun opettajia on ollut Arabian niemimaalla kehittämässä kouluja, joissa opetetaan suomalaisin opetuskäytäntein.
Aineettomasta viennistä on tullut digiaikana merkittävä vientituote. Ei Kalifornian Piilaaksostakaan tavaraa maailmalle viedä. Koulutuksen kehittäjänä Suomesta voisi tulla Pohjolan Piilaakso.
Raumalla on tietotaitoa lisätä koulutusvientiä. Koulutusvientiin sijoittaminen hyödyttää niin lähtö- kuin kohdemaata.
Missä päin maailmaa ihminen elääkin, hänellä on sukupuolesta riippumatta oikeus kouluttautua, unelmoida ”ja elää elämäänsä”, kuten alussa mainitun laulun kertosäe kuuluu.
L-S kolumni 5.9.2020
Raija Banerjee
Kirjoittaja on raumalainen vihreä.