Sodat, kriisit, ilmastonmuutos, tarttuvat taudit! Synkältä näyttää ihmiskunnan tulevaisuus ainakin tiedotusvälineiden valossa!
Kirjallisuudessakin suosittuja ovat dystopiat, jotka maalailevat kauhukuvia ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, jolloin kirjoiteltiin utopioita ja uskottiin jatkuvaan kehitykseen ja parempaan huomiseen.
Kun ranskalainen Alexis de Tocqueville matkusti Yhdysvaltoihin 1830-luvulla, hän näki jotain, jollaisesta Euroopasta vasta haaveiltiin. Atlantin toisella puolella ihmiseloa ohjasi perustuslaki, johon oli kirjattu yksilön oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun!
Tocqueville kirjoitti näkemästään kirjan Demokratia Amerikassa. Kirjan sisältö ei jäänyt tuntemattomaksi J.V. Snellmanillekaan, joka luonnosteli ihanteellista hallitusmuotoa omissa kirjoituksissaan (Valtio-oppi 1842).
Länsimainen kulttuuri kuuluu yksilöllisyyttä arvostaviin kulttuureihin. Täysi-ikäinen kansalainen tekee itse omat elämänvalintansa: ”Ihminen on oman onnensa seppä!” Vastuuta kannetaan vain itsestä ja ydinperheestä. Yhteiskunta puolestaan hoitaa vanhukset ja heikommassa asemassa olevat keräämillään verotuloilla.
Yhteisökeskeisessä kulttuurissa identiteetti perustuu enemmän ryhmään kuin yksilöön. ”Me” on tärkeämpi kuin ”minä”. Suurin osa maailmankulttuureista kuuluu yhteisöllisiin kulttuureihin.
Länsimaiset arvot vapaudesta ja onnen tavoittelusta eivät välttämättä tunnu tärkeimmiltä asioilta yhteisöllisessä kulttuurissa kasvaneista. Kulttuurimme aikaansaannoksia saatetaan arvostella omassakin piirissä.
Esimerkiksi tanskalainen filosofi Hans Fink kirjoittaa purevasti: ”Olemme saaneet automatisoinnin, joka tuottaa tehottomuutta, tietoyhteiskunnan, joka tyhmentää, palveluyhteiskunnan, joka ei auta, hyvinvointiyhteiskunnan ilman hyvinvointia, oikeusvaltion ilman oikeudenmukaisuutta, suurimman mahdollisimman onnen suurimmalle mahdolliselle ihmismäärälle kenenkään tulematta yhtään onnellisemmaksi.”
Yhteisöllisissä kulttuureissa yksilöt ovat riippuvaisempia yhteisöstään. Tosin ei kukaan yksilöpainotteisessa kulttuurissakaan rakenna itselleen hyvää ja merkityksellistä elämää ilman ympäristön tukea.
Yliopisto-opiskelijoiden keskinäistä kanssakäymistä tutkinut Florida State -yliopiston psykologi Roy Baumeister kiteyttää: ”Mikään ei ole ihmiselle yhtä tärkeätä kuin hänen suhteensa toisiin ihmisiin, ei edes henki ja terveys.”
Saksalainen G.W.F. Hegel, jonka luennoilla Snellman, Karl Marx ja moni muukin opiskelija viihtyi, uskoi kehitykseen. Olihan ihmisten ja kansojen vapaus lisääntynyt aikojen saatossa sodista, epidemioista ja muista takapakeista huolimatta.
Kun nyt parin sadan vuoden päästä globaalin talouden toisiinsa sitomat vapaat valtiot joutuivat sulkemaan rajat kansalaistensa suojaksi, toivotaan ainoastaan pikaista vapautumista karanteenin kahleista. Kukapa haluaa kodistaan tai maastaan pysyvää vankilaa!
Jos ihmiskunta aikoo selättää pandemiat ja uhkaavan ilmastokatastrofin, tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä, kulttuurieroista huolimatta.
”Olemme samassa veneessä”, on kuultu monen päättäjän suusta eri puolilta maailmaa, myös Suomesta.
L-S kolumni 5.4.2020
Raija Banerjee
Kirjoittaja on raumalainen vihreä.