Julkaistu Satakunnan Kansassa maanantaina 28.1.2019.
Kansainvälistä naistenpäivää vietetään jälleen maaliskuussa. Useassa maassa se on virallinen juhlapäivä. Päivän historia ylettyy vuoteen 1911, jolloin päivä ei ollut kuuluisa siitä, että miehet toivat ruusuja naisille, vaan sitä, että tuhannet ihmiset vaativat naisille oikeutta koulutukseen ja työsyrjinnän lopettamiseen. Vuonna 1975 YK vahvisti päivän ja se sai nimen Naisten oikeuksia ja rauhan päivä. Naistenpäivään liitetään usein myös 1800-luvun kirjailija ja vaikuttaja Minna Canth, jonka päivä on tosin vasta naistenpäivän jälkeen 19. maaliskuuta. Canth teki työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja siten edisti myös naisten asemaa. Canthin kirjallisuudesta huokuu yleisestikin myötätuntoa naisia ja vähäosaisia kohtaan.
Työelämässä naisten asema on Suomessa edelleen paljon heikompi kuin miesten. Miesten ja naisten välinen palkkaero on yhä säilynyt. Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGEn) mukaan esimerkiksi Suomen pankin johtokunnassa on entistä vähemmän naisia ja urheilu- ja liikuntajohtaminenkin jakautuu Suomessa sukupuolen mukaan.
Yrittäjistä vain noin kolmannes on naisia kun kuntapuolella tilanne on lähes päinvastainen ja palkansaajista naisia on lähes neljä viidestä. Meidän yhteiskuntamme työmarkkinat ovat siis syvästi sukupuolittuneet. Ja niinhän se on: lastentarhanopettajista suurin osa on naisia ja it-ala työllistää pääasiassa miehiä.
Kirkossa työelämän tasa-arvotilanne näyttää vieläkin synkemmältä. Esimerkiksi kappalainen Tuija Kruus on todennut, että ”on erittäin surullista että Suomessa on ollut yhteinen pappeus kohta 30 vuotta ja vielä tänäänkin kuulee rumaa puhetta naisten paikasta kirkossa”. Tällaisesta toiminnasta voisi olla esimerkkinä vaikkapa marraskuussa 2018 Porin kirkkovaltuuston toteamus Yle Satakunnalle: ”Naispappien vastustajille on saatava lisää tilaa kirkossa”. Tämä kertoo osittain myös Kirkon työelämän syrjinnästä ja paljastaa sen sukupuolittumisen.
Yleisesti voidaan kai todeta, että ihmisyyden ydinkysymykset pysyvät samoina tai ainakin muuttuva hitaasti. Minna Canthilla saattaisikin olla sananen sanottavaa tämänkin ajan työmarkkinoista ja naisten asemasta siellä. Mutta missä se Minna nyt viipyy?