Nuori on löytänyt vihdoin oman alansa. Opinnot etenevät, ala kiinnostaa ja tulevaisuus tuntuu omalta. Hän hakee kymmeniä kesätyöpaikkoja, mutta vastauksia ei tule – ei omalta alalta eikä muualtakaan. Opintotukikuukaudet on käytetty aiemmissa opinnoissa, ja opintolainaa on kertynyt jo sievoinen summa.
Toinen opiskelija on ehtinyt olla jo jonkin aikaa työelämässä. Työttömäksi jääminen on laittanut uran tauolle, mutta sen sijaan että hän jäisi odottamaan, hän päättää käyttää ajan hyödyksi ja kouluttautua lisää – esimerkiksi suorittamalla kesken jääneen ylemmän korkeakoulututkinnon loppuun. Tavoitteena on palata työelämään vahvempana osaajana tai rakentaa kokonaan uusi suunta.
Kummankin halu kouluttautua on vaarassa päättyä toimeentulon ongelmiin Orpon hallituksen politiikan vuoksi. Hallituksen oma tavoite on nostaa osaamistasoa, mutta keinot vievät poispäin koulutuksesta. Tukiviidakko sanoo ei: opiskelu saattaa estää työttömyysturvan, eikä toimeentulo riitä elämiseen.
Koulutus on tie työllisyyteen, yrittäjyyteen ja kestävään kasvuun. Ilman osaamista ei synny uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja eikä vahvaa taloutta. Kuitenkin kokoomusjohtoisen hallituksen politiikka kohtelee opiskelua ongelmana eikä ratkaisuna.
Helmikuun alussa voimaan tulleet toimeentulotuen leikkaukset osuvat erityisen kipeästi juuri niihin, jotka yrittävät parantaa asemaansa kouluttautumalla. Täysipäiväinen opiskelija ei voi saada työttömyysturvaa. Opintotuki saattaa kuitenkin olla jo käytetty loppuun, vaikka opinnot olisivat loppusuoralla. Kisa kesätyöpaikoista on raastavaa. Silti opiskelijaa velvoitetaan hakemaan ensisijaisia tukia, joihin hänellä ei tosiasiassa ole oikeutta. Jos näin ei tee, toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa jopa puoleen. Käytännössä elämiseen jäisi noin 300 euroa kuukaudessa.
Tilannetta pahentaa se, että toimeentulotukilain muutos kiristää ehtoja laajasti kaikilta täysi-ikäisiltä. Perusosaa leikataan 2–3 prosenttia, 150 euron ansiotulovähennys poistuu ja tukia voidaan alentaa entistä herkemmin erilaisten velvoitteiden perusteella. Pienikin tulo tai byrokratiavirhe voi johtaa tuen menetykseen. Vastuu sysätään yksilölle, vaikka ongelma on järjestelmässä.
Pahimmillaan ihminen ohjataan keskeyttämään opintonsa tai eroamaan oppilaitoksesta, jotta toimeentulo olisi mahdollista. Hallituksen viesti on karu: kouluttaudu vain, mutta omalla riskilläsi. Näin katkaistaan koulutuspolkuja juuri silloin, kun niiden pitäisi johtaa työelämään ja yrittäjyyteen.
Samaan aikaan koulutuksen rahoitusta on leikattu kaikilla asteilla. Aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta haettiin noin 175 miljoonaa euron säästöt. Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu 120 miljoonaa euroa, yliopistojen perusrahoituksesta noin 56 miljoonaa euroa ja ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta 50–54 miljoonaa euroa. Vapaasta sivistystyöstäkin on saksittu yli 20 miljoonaa euroa. Näiden lisäksi kunnilta ja kaupungeilta on jo ennestään leikattu yli 100 miljoonaa euroa, mikä väistämättä heijastuu nykykuntien merkittävimpään tehtävään ja budjettierään – kasvatukseen ja koulutukseen. Orpon hallituksen kaudella koulutuksen reaalinen rahoitus vähenee kokonaisuutena arviolta noin puolella miljardilla eurolla.
Sama hallitus puhuu koulutus- ja osaamistason nostamisesta, mutta tekee opiskelusta taloudellisesti epävarmaa ja koulutuspoluista entistä katkonaisempia. Näin Suomi ei vahvista osaamispohjaansa, vaan rapauttaa sitä.
Koulutuksen rahoitusvaje ei ole syntynyt yhdessä yössä, mutta hallituksen leikkaukset syventävät sitä entisestään. Koulutukselle tarvitaan pitkäjänteinen rahoitusohjelma, jolla rahoitus nostetaan pohjoismaiselle tasolle. Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat resurssit on kohdennettava takaisin kasvatukseen ja koulutukseen.
Myös sosiaaliturvan on tuettava kouluttautumista. Ihmistä, joka käyttää työttömyyden tai epävarman työtilanteen ajan osaamisensa vahvistamiseen, ei pidä rangaista. Yhteiskunnan tehtävä on poistaa esteitä koulutuksen tieltä, ei rakentaa niitä lisää.
Osaamisen kasvattaminen on investointi, josta syntyy työtä, yrittäjyyttä ja kasvua. Sivistysvaltio tukee ihmisiä silloin, kun nämä rakentavat osaamistaan ja tulevaisuuttaan. Nyt Orpon hallituksen politiikka tekee päinvastaista – ja tulevaisuuden Suomi maksaa siitä korkeaa korkoa.
Laura Tamminen
alue- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.), Pori
Porin kaupunginhallituksen jäsen