Eduskuntavaaleissa huomaa puolueiden jakautumisen konservatiiveihin ja arvoliberaaleihin. Koti, uskonto, isänmaa ovat sinänsä hyviä ja tärkeitä arvoja. Vahinko, että niistä on tullut tunnuksia taaksepäin katsovalle konservatiiviselle politiikalle.
Ollessani pieni koululainen Suomessa vallitsi erilaiset arvot kuin nyt. Tyttöjen ja poikien odotettiin käyttäytyvän keskenään eri tavalla, ydinperheen arvoa korostettiin ja eronneita ja yksinhuoltajia kummeksuttiin. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumista pidettiin normina. Jos joku poikkesi tästä, häntä pidettiin outona. Seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta ei puhuttu vaan asiaa yritettiin vältellä.
Toisin on tänään. Useimmat ihmiset ovat tottuneet erilaisiin elämän malleihin. Koulussa oppilaiden oppikirjoissa kerrotaan, että perheitä on erilaisia. Joillakin lapsilla on äidin ja isän kodit erikseen, joissakin perheissä on vaan yksi aikuinen ja joissakin esimerkiksi kaksi äitiä. Moninaisuuden sietäminen antaa viestiä siitä, että jokainen kelpaa joukkoon samanarvoisena. Ei ole yhtä hyvää tapaa, se mikä sopii toiselle ei välttämättä ole paras malli toiselle.
Täyteen elämään kuuluu kyky nähdä laajemmin ja ymmärtää, että on monia hyviä tapoja elää. Maailma on muuttunut suvaitsevammaksi ja se on hyvä asia. Avarampi ajattelutapa vapauttaa uusille visioille. Voimme tehdä asioita aivan uudella tavalla. Vanha toteamus siitä, että näin ollaan aina tehty, ei ole kovin eteenpäin vievä. On vaikea ymmärtää, miksi jotkut tuntuvat takertuvan mennen maailman arvoihin kuin viimeiseen turvaverkkoon. Maailma muuttuu ja on aika mennä eteenpäin kohti parempaa ja suvaitsevampaa maailmaa. Sellaista, jossa jokainen voi kokea olevansa juuri oikeanlainen.
Satakunta tarvitsee uutta potkua muuttotappion kääntämiseksi muuttovoitoksi. Monet uudet innovaatiot ovat aivan silmiemme edessä. Tarvitsemme vain rohkeutta tarttua niihin ja uskoa, että huikeimmatkin ideat voidaan toteuttaa. Satakunta tarvitsee luovaa hulluutta. Sitä ei löydy konservatiivisiin ajatuksiin tukeutumalla. Uudistumiseen tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja yhteistyökykyä.
Erilaisuus on rikkaus ja menestyäkseen ihmisen pitää antaa korostaa niitä synnynnäisiä vahvuuksia, jotka hänellä on. Ainoastaan niin hän voi laittaa peliin kaiken sen voiman, joka hänessä on. Pieniä koululaisia ei tule ahtaa tiettyyn odotusten mukaiseen muottiin vaan rohkaista olemaan oma itsensä. Paras aikuisen ohje lapselle on: ”Sinusta voi tulla mitä vaan”.
Meillä jokaisella on vastuu toisistamme. Teemmekö me Satakunnasta pysähtyneen masentuneiden ihmisten alueen vai kannustammeko kateuden sijaan toisiamme. Koska viimeksi annoit positiivista palautetta toiselle? Miksi se niin usein unohtuu? Me satakuntalaiset luomme tämän alueen imagon. Meistä jokainen on oman alueensa käyntikortti.
Anne Liinamaa on porilainen erityisopettaja ja Satakunnan vihreiden eduskuntavaaliehdokas.